Käsitöitä ja maailmanparannusta – Puutöiden äärellä tulee puhuttua päivän polttavat aiheet, joka kerta kurssilla ei edes huomata käynnistää koneita

Antti Sipilä höyläsi syksyllä oikohöylällä koivupuista höyläpenkkiä. Kuva Reijo Huhtamäki

Koriste-esineitä, peilejä ja puutauluja, esimerkiksi niitä syntyy tällä hetkellä Sataopiston puutyökursseilla Pellonpuiston koulun puutyöluokassa Huittisissa.

Keskiviikkoiltapäiväisin opettaja Antti Sepän johdolla kokoontuvat nuoret nikkaroijat ja myöhemmin illalla koristeveistosta kiinnostuneet. Torstaisin tehdään nukkekoteja ja puuleluja, maanantaisin Antti Hirvineva pitää puutyökurssia.

”Jos sattuu niin, ettei pääse paikalle oikeana päivänä, voi porukkaan tulla jonain muuna ajankohtana. Nämä ovat leppoisia ryhmiä, missä tehdään hommia omaan tahtiin ja innostuksen mukaan”, Seppä kertoo.

Antti Seppä on vetänyt puutyökursseja Huittisissa jo vuosien ajan.

Leppoisa harrastus on paitsi kädentaitoa myös sosiaalista yhdessäoloa. Seppä naurahtaa, että joka kerta ei ole edes huomattu käynnistää koneita.

”Suurempien maailmanmurheiden aikaan kokoontuminen on voinut mennä siinä, että on purettu ajatuksia. Joka kerta tässä vaihdetaan samalla kuulumisia.”

”Nämä ovat sellaisia kursseja, mistä varsinkin miespuoleiset tykkäävät, vaikka naisillekin ne tietenkin sopivat ihan yhtä hyvin”, 40 vuotta itsekin puutöitä ja entisöintiä Tampereella ja lähikunnissa opettanut Reijo Huhtamäki kehaisee.

Huhtamäellä on huoli; Sastamalassa puutyökurssit ovat niin suosittuja, ettei niille tahdo mahtua. Huittisissa harrastajia sen sijaan sopisi luokkaan vähän enemmänkin.

”Moni ei tiedä, että kansalaisopiston kursseille voi osallistua myös naapurikunnassa. Jos harrastamaan lähtisi Huittisiin, se ratkaisisi samalla kaksi ongelmaa. Pääsisi mukaan ja Huittisissakin harrastajamäärä kasvaisi”, Huhtamäki pohtii.

Seppä toteaa, etteivät kaikki hänen kursseillaan käyvät ole tälläkään hetkellä Huittisista.

”Yksi nuori mies pitää harrastuksesta niin kovasti, että vaikka hän muutti Turkuun opiskelemaan, niin hän kävi siitä huolimatta täällä tekemässä puutöitä. Valmisti esimerkiksi isälleen 50-vuotislahjaksi mahdottoman hienon pirttipöydän.”

Jari ja Joni Viitanen sekä Aimo Äikiä tietävät, että puutyökurssilla on tärkeää myös vaihtaa kuulumisia.

Puutyökursseilla vallitsee hyvä henki. Seppä kertoo, että toista autetaan aina tarvittaessa.

”Joskus apukädet ovat tarpeen ja samalla tämä on hyvä paikka kysyä neuvoja ja vinkkejä omiin töihin.”
Huittisten puutyökursseilla käy kymmenkunta aktiivista aikuista. Nuoriin nikkareihin pääsee mukaan koulun aloitettuaan.

”Koulussa kun opitaan sellaiset säännöt, mitkä pätevät täälläkin. Tavarat laitetaan paikoilleen ja omat jäljet siivotaan. Eikä tänne tulla juoksemaan ja leikkimään, vaan keskitytään hommiin, vaikka hauskaakin saa olla.”, Seppä perustelee.

Jokunen vuosi sitten huittislaiset puutyökurssit saivat suurta valtakunnallista huomiota, kun Sepän johdolla valmistettiin ruumisarkkuja ja uurnia. Opettajan mukaan arkun valmistaminen onnistuu edelleen, mutta tällä hetkellä tämä trendi on hiipunut.

Joululomilta harrastusten pariin palataan taas tällä viikolla. Seppä kannustaa mukaan myös uusia nikkaroijia.

”Aloittaa voi koska vaan, ei tarvitse odotella ensi syksyyn.”

  • tikapuuhermo

    Tuli käytyä tutustumassa ruumisarkuntekijä porukkaan siellä Huittisissa. Lie aikaa jo kymmenen vuotta tuostakin. Kävi jokusia siellä täältä naapurikaupungista harrastuksessa mukana. Yksi reipas nainenkin. Yhtä taitava höylän käytössä kuin toiset.

Kommentointi ei ole käytössä.