Kerran viikossa järjestettävällä Vammalan lukion Kahvipaussilla käy opiskelijoita tasaiseen tahtiin. Tällä kertaa heitä kiinnostaa kahvittelun lisäksi kuulla vaihto-oppilasasioista.
Niistä ovat kertomassa Vammalan Rotarien edustaja Olli-Pekka Järvinen ja Suomessa vaihto-oppilasvuotensa viettänyt Johannes Arnold.
”Tulin vaihtoon Vammalan lukioon Rotarien kutsumana”, paljastaa Arnold.
Paikalla ovat myös opinto-ohjaaja Sonja Kaverinen ja koulunuorisotyöntekijä Amanda Paasikko.
Rotaryt ovat sponsoroineet vaihtoon lähteviä Vammalan lukion opiskelijoita jo vuosia.
”Nyt meillä on kuitenkin tilanne, että ei olla saatu ketään lähtemään. Siitä syystä tätä tilaisuutta täällä pidämmekin”, taustoittaa Olli-Pekka Järvinen.
Aihe kiinnostaa – opiskelijat kuuntelevat ja kyselevät lisätietoja.
Muutaman tytön ryhmässä pohdiskellaan sitä, että vaihto-oppilasvuosi viivästyttää valmistumista.
”Kerran se likat vaan kirpasee, kannattaa laittaa itsensä peliin. Tänne Tyrväälle on moni nuutunut”, rohkaisee Järvinen tarttumaan tilaisuuteen.
Yhdysvalloista Seattlesta Suomeen vaihto-oppilaaksi aikoinaan tullut Johannes Arnold komppaa vieressä.
”Ei voi olla yhdestä vuodesta kiinni. Miettikää nyt, pääsee matkustamaan ja näkemään uusia ihmisiä”, hän hehkuttaa.
Useat opiskelijat luovuttavat lisäinformaatiota varten yhteystietojaan.
”Se, että jättää numeronsa, ei vielä sido mihinkään”, vakuuttaa Olli-Pekka Järvinen.
Eräs nuori harkitsee Kanadaa vaihtoehtona, vaikka aikookin vielä pohdiskella tarkkaan koko asiaa. Hän saa Järviseltä hyväksyvän nyökkäyksen.
”Kohdemaata voi itse toivoa.”
Kielitaito, elämänkokemus ja kansainväliset verkostot karttuvat takuuvarmasti vuoden aikana.
”Nyt meitä rotareita vaivaa, miksi emme nyt ole saaneet vaihto-oppilaita – ja toivomme, että vanhemmat aktivoituisivat. Me rotarit alamme olla jo 65-70-vuotiaita, ei meillä ole itsellämme enää lukioikäisä pentuja”, Järvinen selvittää.
”Yhdestä kolmeen vaihto-oppilasta voisimme olla rahoittamassa. Kolmea siinä tapauksessa, että Äetsän rotarytkin lähtevät mukaan. Etsimme lähtijöitä ensi vuodelle.”
Vaihto-oppilaana pääsee tutustumaan kohdemaan kulttuuriin ”sisältä käsin” ja elämään normaalia arkea ystäväperheessä. Perheet valitaan hyvin tarkkaan, joten vaihto-oppilas voi luottaa pääsevänsä hyvään paikkaan.
”Täällä Sastamalassakin tarvitsisimme itse asiassa lisää ystäväperheitä, jotka voisivat majoittaa vaihto-oppilaita”, mainitsee Olli-Pekka Järvinen.
”Minulta saa tarvittaessa lisätietoa, jos joku on kiinnostunut kuulemaan asiasta tarkemmin.”
Vaihto-oppilasvuosi on nuorelle unohtumaton ajanjakso elämässä, mutta siitä on myös hyötyä opinnoissa monellakin tavalla.
”Siitä saa opintopisteitäkin – nimittäin kansainvälisyydestä”, tietää opinto-ohjaaja Sonja Kaverinen.
Vaihto-oppilasvuodella saattaa olla kauaskantoiset seuraukset, kuten Johannes Arnoldin kohdalla.
”Se oli elämää muuttava asia, Suomi jäi sydämeen. Se oli paras vuosi elämässäni”, kertoo Arnold.
”Enkä ole ainoa, joka on muuttanut siihen maahan, jonne on mennyt vaihtoon”, nykyään Suomessa asuva ja Tyrvään Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta kultasepäksi valmistunut Arnold toteaa ja innostaa nuoria lähtemään rohkeasti maailmalle.
