Mistä kyse seurakunnalle lahjoitusta valmistelleessa säätiöaloitteessa? Koska lehtien uutisoinnista ei käy pintaa syvemmältä ilmi, mitä on 23.9. jätetyn seurakuntalaisaloitteen taustalla ja mihin sillä pyritään, halutaan tässä avata sitä tarkemmin.
Seurakuntalaisten tietoisuuteen tuli 18.8. alkaneella viikolla yllättäen, että kirkkoneuvostolle ja sitä kautta kirkkovaltuustolle ollaan esittämässä, että Vammalan seurakuntatalokiinteistö myytäisiin Sastamalan kaupungille purettavaksi ja kaavoitettavaksi uudelleen. Välittömästi käynnistyi voimakas kansanliike seurakuntatalon pelastamiseksi vapaaehtoisen kansalaistoiminnan kautta.
Monien liikeyrittäjien, rakennusalan edustajien ym. toimesta alkoivat nopeat valmistelut seurakunnallisen säätiön perustamiseksi tavoitteena lahjavaroin ostaa talo tontteineen ja peruskorjata se takaisin seurakunnan käyttöön. Hankkeeseen osallistuneet lukuisat rakennustekniikan asiantuntijat suorittivat seurakuntatalolla katselmuksen.
He perehtyivät myös A-Insinööreiltä tilattuun kuntotutkimukseen, jossa on esitetty kaksi peruskorjausvaihtoehtoa: 1) välttämättömien toimenpiteiden vaihtoehto sisäilmaongelmien poistamiseksi ja 2) laajemman peruskorjauksen vaihtoehto. Todettiin, että kustannusarvio oli kuitenkin laadittu vain jälkimmäisestä, paljon kalliimmasta vaihtoehdosta, jonka hinta 2,76 milj. euroa on esitetty myös julkisuudessa. Vuosikymmenten kokemuksella rakennustekniikan asiantuntijat arvioivat, että vaihtoehdon 1 mukainen peruskorjaus voidaan toteuttaa noin 1 milj. eurolla.
Tutustuminen rakennukseen herätti tekniikan asiantuntijoissa kysymyksen, mistä juurista ovat nousseet lehtikirjoitusten asenteelliset sanat, mm. ”rötiskö” ja seurakunnan esittelytekstien sanat, mm. ”purkukuntoinen”. Jopa Pirkanmaan maakuntamuseon suojelun purkuun mahdollistava lausunto näytti perustuvan A-Insinöörien kuntotutkimuksen virheelliseen tulkintaan. Oliko käyty edes paikan päällä tutustumassa? Talo valmistui 1969 ja peruskorjattiin 1998, jolloin tehtiin myös laajennusosa, päärunkoon uusi vesikatto sekä uusittiin ilmanvaihtojärjestelmä.
Asiantuntijakatselmuksessa todettiin, että talo on niin hyväkuntoinen, että sen purkamista ei voi perustella teknisillä syillä. Sitä voidaan perustella vain seurakunnan taloussyillä. On herätty kysymään, miksi talosta luopumista on haluttu argumentoida väärin perustein teknisillä syillä? Rakennustekninen tutkimus antoi lisävahvistusta suunnitelmalle, että talo voitaisiin varsin edullisesti peruskorjata moitteettomaan kuntoon. Säätiöhankkeen valmistelussa on laskettu, että merkittävien lahjoitusten avustuksella summa on saavutettavissa. Niin kirkkovaltuustolle jätettiin 23.9. seurakuntalaisaloite, johon liittyi myös kirkkovaltuutettuja.
Kirkkoneuvoston 25.9. pöytäkirjan, erityisesti sen esittelytekstien, lukeminen on herättänyt suurta hämmästystä. Suhtautuminen on erikoisen negatiivista. Ei haluta edes neuvotella seurakunnalle lahjoitusta valmistelleiden kanssa tehdystä pohjaehdotuksesta, vaikka kaupungin kanssa niin on tehty. Kun saman pöytäkirjan mukaan talo nyt pantiin myyntiin, tarjousten jättöpäivämääräksi tuli 25.10. niin, ettei kirkkovaltuustolle lähetetty seurakuntalaisaloite ehdi sitä ennen valtuuston käsittelyyn. Asiassa noudatettava kiire kertoo siitä, että kirkkovaltuustolle ei haluta antaa edes mahdollisuutta paneutua seurakunnalle tarjottuun lahjaan.
Pidämme kirkkoneuvoston toimia hyvin erikoisina julkisen sektorin hallinnon toimiksi. Miten seurakunnan päätöksentekijät voivat suhtautua näin epäkorrektisti seurakuntalaisiin, joilla on poikkeuksellisen voimakas motivaatio kantaa kortensa kekoon seurakunnan talousvaikeuksissa?
Näin toimien päätöksentekijät eivät saa entisessäkään määrin sympatiaa osakseen, sen sijaan laajaa murhetta. Olisi vähintäänkin pitänyt kiittää seurakuntatalaisia tällaisesta esitetystä lahjan mahdollisuudesta, jonka jälkeen todeta asiallisesti, että kirkkoneuvoston enemmistöllä ei ole uskoa talouden ja tekniikan asiantuntijoiden valmistelemaan esitykseen, mutta jätetään asia kirkkovaltuuston ratkaistavaksi.
Ilkka Finska, Aulis Ylönen, Marja Rauhala
Elisa Junttila, Seppo Kulju, Irmeli Kulonpää, Raija Seurala
