Susikannan voimakas kasvu on puhuttanut jo pitkään. Punkalaitumen puolella, aivan Loimaan rajan tuntumassa asuva Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtajan tehtäviä tällä hetkellä hoitava varapuheenjohtaja Ilkka Mäkelä on seurannut tilannetta tarkkaan.

”Kanta on päässyt kasvamaan liian tiheäksi, ja tilanne on hyvin huolestuttava. Punkalaitumen, Sastamalan, Huittisten, Urjalan, Loimaan ja Humppilan alueilta tehdään päivittäin susihavaintoja, tällä suunnalla on Suomen tihein susikanta. Laumoja on paljon”, toteaa Mäkelä.

Hän ei pidä mahdottomana ajatusta, että susi kävisi ihmisen kimppuun.

”Riski kasvaa koko ajan. Läheltä piti-tilanteita on jo ollut. Susia on alueella liikaa, ja niiden ihmisarkuus on vähentynyt. Metsästäjäliitto ajaa nopeampia keinoja vaikuttaa asioihin”, hän sanoo.

”Suomessakin olisi hyvä, jos eduskunta määrittelisi kansalliset petoeläintasot, eli mikä on susien ja muiden suurpetojen minikantojen eli niin sanottu suotuisan suojelun taso. Tätä suurempi kanta olisi sitten metsästettävissä. Näin toimitaan esimerkiksi Ruotsissa, jossa susia ja muita suurpetoja metsästetään laillisesti joka vuosi. Virossakin susia metsästetään 130-140 vuodessa”, Mäkelä huomauttaa.

Hänen mukaansa nykyiset toimet ovat riittämättömiä ja hitaita.

Miten tulisi toimia, jos kohtaa suden vaikkapa lenkillä ollessaan, ja se alkaa lähestyä?

”Tehokkain keino hätistää susi on pitää meteliä ja huitoa. Pitäisi myös pyrkiä pysymään rauhallisena ja säilyttää katsekontakti eläimeen. Missään nimessä sille ei kannata kääntää selkäänsä ja lähteä juoksemaan pakoon”, Mäkelä neuvoo.

Hän on itsekin nähnyt suden monta kertaa.

”Minua kohti ei kuitenkaan ole susi tullut kuin kerran – silloin taputtelin ja heiluttelin käsiäni ja pidin ääntä, niin se lähti menemään.”

Ilkka Mäkelä tietää, että rauhallisuuden säilyttäminen kohtaamistilanteessa on luonnollisesti vaikeaa.

”Susi on suuri eläin, paljon suurempi kuin saksanpaimenkoira. Vain nuoret yksilöt ovat sellaisia koirankokoisia. Rauhallisena pysyminen ei ole helppoa, mutta siihen pitäisi kuitenkin pyrkiä.”

Vaikka susi ei ihmisen kimppuun Suomessa tiettävästi 1800-luvun jälkeen ole onneksi käynyt, niin tuotantoeläimet ovat monin paikoin vaaravyöhykkeellä.

Sudet ovat tappaneet lampaita ja nautoja, hevosiakin ne ovat vahingoittaneet. Sudet ovat vakava uhka myös metsästyskoirille, joita on menehtynyt paljon.

”Se on suuri ongelma metsästyksenkin kannalta. Suomalainen metsästys on perustunut ajavien koirien käyttöön. Nyt on jo haaste löytää hirvijahtiin koiria, koska luonnollisesti koirien omistajat varovat päästämästä koiria jahtiin susialueilla. Koirien määrä on vähenemässä”, Mäkelä harmittelee.

”Moni ajattelee, että miksi kouluttaisin koiran, kun heti sen saavutettua ammatillisen huippunsa, se joutuu suden suuhun. Koiria tarvitaan myös SVRA-tehtävissä, kun etsitään esimerkiksi kolarissa loukkaantuneita hirvieläimiä tai haavoittuneita petoeläimiä. Ilman hyvää jälkikoiraa on vaikeaa niitä löytää.”

Metsästäjäliitto ajaa myös ampumaratakannan kasvattamista ja lupakäytäntöjen keventämistä.

”Hallitusohjelmaan onkin kirjattuna, että nykyinen 670 ampumaradan määrä saataisiin nostettua tuhanteen. Joskus Suomessa on ollut jopa 2000 ampumarataa”, mainitsee Mäkelä.

”Se edistäisi sitä, että suomalaisilla säilyisi ampumataito.”

Metsästystä harrastuksena hän suosittelee kaikille kiinnostuneille.

”Haluamme edistää nuorten ja naisten metsästysharrastusta. Nykyisin jopa 30% uusista metsästäjistä on naisia, kun kymmenen vuotta sitten heitä oli uusien korttien suorittajista alle 10%. Metsästys on hieno laji”, Mäkelä sanoo.

Peuranmetsästyskausi on parhaillaan käynnissä. Se alkoi syyskuun ensimmäisenä päivänä.

Hirvestys alkaa lokakuun puolivälin tuntumassa.

”Seutukunnan peurakanta on saatu aika lailla sopivan kokoiseksi. Metsästäjät ovat hoitaneet hyvin kannanleikkauksen.”