Metsästys on Mirka Ahoselle tuttua jo lapsuudesta saakka.
”Isä otti minut mukaansa metsälle jo pienenä. Muistan miesten kertoneen, kuinka raahasin isoa haulikkoa selässäni, ja se viisti maata.
Takaisin tullessa isä kantoi niin minua kuin asettakin”, muistelee Ahonen hymyillen.
”Isä opetti pienenä ampumaan haulikolla niin, että koivunrunko oli välissä ja siihen saattoi nojata, pieni tyttö olisi haulikon ”potkusta” lennähtänyt istumaan.”
Luonnossa liikkuminen on aina viehättänyt Karkussa asuvaa Ahosta.
”Metsässä rauhoittuu. Sitä kun on passissa kolme-neljä tuntia hiljaa paikallaan, se on täysi pysähtyminen. Tässä hektisessä elämässä se on tosi voimaannuttavaa”, hän luonnehtii.
Mirka Ahonen on ollut mukana Karkun metsästysseurassa pitkään.
”Ensin olin hirviporukan ajomiehenä kolme vuotta, ja sitten hirvikortin saatuani täysipainoisena jäsenenä. Tällä hetkellä en ole aseellisena mukana, koska en ole ampunut koetta, joka pitää uusia kolmen vuoden välein.”
Hän pitää hyvänä asiana, että ammuntataito tarkistetaan säännöllisesti.
”Sillä taataan hyvä riistalaukaus, eikä eläin kärsi tarpeettomasti”, hän perustelee.
”Minulla on vuotias hirvikoira, siihen koitan nyt panostaa ja olen koiran kanssa tarvittaessa kuitenkin jahdissa mukana”, selvittää Ahonen.
”Olen ollut mukana vaihtelevasti hirviporukassa. Johtokunnassakin joskus sekä rahastonhoitajana pitkään. Meillä on täällä Karkussa vähän päälle 30 henkilöä mukana seurassa. Nuoria kaipaisimme lisää toimintaan. Yksi omista lapsistani on mukana näissä kuvioissa, poikani Oskari – joka on siis metsästäjä kolmannessa polvessa.”
Metsästysseurat huolehtivat myös virka-avun antamista suurriistakonflikteissa.
”Suurriistavirka-apu (SRVA) on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua.
Tavallisimpia tehtäviä ovat kolareissa loukkaantuneiden hirvieläinten, suurpetojen ja villisikojen jäljestäminen sekä suurpetojen karkotukset, jos ne tulevat liian lähelle asutusta”, kertoo Ahonen. Tehtäväpyynnöt tulevat aina poliisin kautta.
”Meillä on seurassa nimetyt ihmiset, jotka hoitavat näitä. Olen itsekin käynyt siivoamassa ilveksen raateleman peuranraadon pois ihmisten silmistä.”
Muissakin tehtävissä metsästäjien puoleen käännytään.
”Kerran tuli ilmoitus ammutusta joutsenesta. Seurasta lähdettiin selvittämään asiaa paikan päälle, ja totesimme, että joutsenta oli tosiaan ammuttu. Mutta se joutsen oli muovinen”, naurahtaa Ahonen.
Metsästysseuroissa tehdään paljon vapaaehtoistyötä luonnon ja eläinten hyväksi. Metsästyksen merkitys myös kannanhoidollisesti on huomattava.
”Tämä on sosiaalinen, ihan oma porukkansa, joka tekee paljon talkoita. Viemme esimerkiksi nuolukiviä metsään hirviä ja peuroja varten, ne kaipaavat suolaa”, mainitsee Ahonen.
”Jos ne eivät saa suolaa riittävästi, ne saattavat hakeutua talvisaikaan suolavarastojaan täydentämään ja nuolla suolattuja maanteitä. Se on liikenteelle vaarallista”, tietää Ahonen.
Metsästyksestä saattaa olla joillakin olla vääristyneitä käsityksiä.
”Yhteiskunta on kaupunkilaistunut, vaikuttaa siltä, että kaikki eivät tiedä, mistä liha lautaselle tulee. Ruokaa ajatellen riistaruoka on eettistä, eläin saa elää vapaana luonnossa elämänsä. Hirvieläinkantoja on myös välttämätöntä hoitaa etteivät ne lisäänny liikaa”, miettii Ahonen.
”Peurat ja kauriit ovat lisääntyneet tällä alueella. Karkun keskustassakin pyörii peuralauma.” Ilveksistäkin on tehty runsaasti havaintoja.
”Susista täällä ei vielä ole ollut merkittävää ongelmaa, mutta ilveshavainnot ovat lisääntyneet. Meilläkin kävi tässä pihassa ilves, ihan tuosta koiratarhojen takaa tuli talon nurkalle saakka”, Ahonen sanoo.
Metsästysseuroissa naisjäsenet eivät ole enää mitään harvinaisuuksia.
”Joskus kun aloitin, se herätti vähän ihmetystä. Ei enää. Meilläkin täällä Karkussa on nainen seuran puheenjohtajana ja tällä hetkellä kolme naisjäsentä. Nuoria kannustan mukaan, he ovat tervetulleita tutustumaan seuran toimintaan ja katsomaan, millaista hommaa tämä on”, Ahonen rohkaisee.
”Karkun metsästysseura täytti tänä vuonna 90 vuotta, se on hieno saavutus. Juhlimme sitä loppukesällä Karkun työväentalolla maanomistajien, yhteistyökumppaneiden sekä tietysti omien jäsenten kesken.”
