Utelias, ketterä ja kesy orava singahtelee tilavassa häkissään Kaija ja Reijo Telarannan tunnelmallisen tuvan pöydällä.
Seurallinen, Ossiksi nimetty pörröhäntä tulee uteliaasti nuuhkimaan kättä ja tekemään lähempää tuttavuutta.
”Löytöhetkellä orava oli umpisokea, pikkuruinen vain 38 gramman painoinen otus”, kertoo Kaija. Luonnonvaraisia eläimiä, kuten orpoja oravavauvoja ei kuka tahansa saa hoitaa.
”Siihen pitää olla lupa Evirasta. Ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten kun Kaija löysi oravanpoikasen autokatoksesta, hän luuli sitä rotaksi ja kysyi, voinko käydä tappamassa sen”, paljastaa Reijo.
”Tutkiskelin otusta ja huomasin, että se ei ole rotta, vaan oravanpoikanen”, mies muistelee.
”Löydön jälkeen otimme yhteyttä Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykseen. Sieltä tultiin käymään, ja he ottivat oravan heille hoitoon”, Kaija kertoo.
”Samana päivänä löysimme sieltä katoksesta vielä kaksi poikasta lisää. Soitimme yhdistykseen ja sieltä ehdotettiin, että hoitaisimme niitä itse, kun siellä heillä oli kaikki paikat täynnä. Saimme hyvät hoito-ohjeet, ja Kaija sitten maalaistyttönä sekoitteli kutunmaidosta ja öljystä oravanpoikasille ruokaa, ja minä rakensin niille häkin”, Reijo hymyilee.
Pikkuoravien hoitamisessa on suuri työ, ja siinä on kiinni ympäri vuorokauden. Vauvat ovat vauvoja – eläinmaailmassakin.
”Se on kamalan kovaa hommaa. Seitsemän kertaa päivässä pitää ruokkia ja kerran yöllä”, huokaisee Kaija.
Palkitsevaa on kuitenkin nähdä pikkuisten voimistuvan.
”Nopeasti ne sitten kyllä kasvavat.”
Oravakasvatteja on Kaijan ja Reijon hoivissa ollut peräti kolmena kesänä. Kun kurret kasvavat riittävän suuriksi, ne vapautetaan takaisin luontoon.
Punaisen pirtin ikkunan alla on Reijon niille nikkaroima pienen mökin mallinen ”ravintola”, jossa kasvatteja voi nähdä jatkossakin aterioimassa.
Joulun aikaan eläinystäville on luvassa erityisherkkuja.
”Ravintolan” eväillä ne pärjäävät hyvin talvenkin yli, ja saattavatpa tulla pelastajiaan ikkunan takaa tervehtimään – vaikkapa jouluaattona.”
Eläinrakkaus näkyy Telarantojen tilalla muutenkin. Vuohia, lampaita ja kanoja tepsuttelee tiluksilla. Kaija valmistaa itse kutunjuustoa vuohenmaidosta, ja kanat pitävät huolen siitä, että kananmunista ei ole puutetta. Koiriakin on kolme kappaletta.
”Harri on hurja rottakoira”, mainitsee Reijo vikkelästä, jaloissa pyörivästä englanninkääpiöterrieristä.
”Sally ja Donna ovat perhoskoiria eli papilloneja”, hän lisää.
Viehättävässä maalaismiljöössä luonnon keskellä Telarannat ovat asuneet jo kymmenkunta vuotta.
”Järvenpäästä Sastamalaan muutettuamme ostimme Vammalasta rivitalo-osakkeen. Pihlavan pirtti Sammaljoella oli jo paljon aikaisemmin ollut meillä kesäpaikkana. Täällä me nykyään käytännössä kuitenkin asumme. Paikkoja on laiteltu kuntoon, hirsirunkoinen tupa kertoo omaa pitkää tarinaansa.
”Ajattelin, että miehen pitää jotakin tehdä. Olemme tehneet täällä monenlaista remonttia. Niissä on ollut omat haasteensa, sillä esimerkiksi kaikki tuvan lattialankut ovat erilaisia. Hirsirunkoon on 40-luvulla rakennettu lisäkamari”, selvittää Reijo.
Hän on kunnostellut myös pihapiiriä, ja osa piharakennuksista ja eläinsuojista on itse rakennettuja.
Sammaljoen idyllisen pihapiirin kaikki eläimet selvästi tunnistavat niitä esittelevän isäntänsä.
Hommaakin niistä toki on.
”Hyötyliikuntaa on tarjolla runsaasti, eikä tässä ehdi pitkästymään.”
Lisää kuvia tilalta:
