Ojansuun päiväkodin liikuntasalissa on odottava tunnelma. Penkkiriveillä käy kuhina. Tulevasta kertovat jotakin yleisön nähtäville sijoitetut kosketinsoittimet, viulukotelot ja nuottitelineet.
”Terve, mun nimi Anthony ja olen muusikko. Suunnittelen konsertteja ja soitan viulua”, kertoo Anthony Marini, Suomeen juurtunut ja Lahdessa asuva yhdysvaltalaissyntyinen Sastamala Gregorianan uusi taiteellinen johtaja.
Marini soittaa iloista sävelmää ja surullisempaa musiikkia, ja sellaista joka saa tanssijalan vipattamaan. Barokkisävelmin voi kuvailla myös eläimiä.
Ensimmäiseksi Marinin viulu kertoo sammakosta, sen arvaa oikein useampi kuulija. Päiväkodin väki osaa hyvin kappaleen Pienet sammakot, joten se putkahtaa yhteislauluna ilmoille. Seuraava eläin on piirun vaikeampi arvattava. Se ei ole lehmä eikä kärpänen, vaan kissa, joka naukuu, hoksaa joku lopulta.
Kiskis kippurahäntä, huomenna mennään Sastamalaan kissanpoikia pesemään, raikuu laulu.
Ojansuun lapset rummuttavat tahdissa käsiään polviin niin taitavasti, että Marini lupaa ottaa heidät rumpuryhmäksi seuraaville festareille. Kummastusta yleisössä herättää tieto siitä, että ennen vanhaan viulunkielet valmistettiin lampaan suolesta.
Musiikkihetken päätyttyä Marinilla ja kanssamuusikko Elisabet Rantasella on kiire kiertueen seuraaviin kohteisiin.
Varhaiskasvatuksen opettaja Aleksiina Ruusunoksa-Rantanen vaikuttaa tyytyväiseltä kokemaansa. ”Lapsilla oli kivaa. Tämä oli ihana yhteisöllinen tilaisuus, kulttuurikasvatusta. Marini otti hienosti lapset mukaan musisoimaan”, hän kiitteli.
Uusi kiertue suunnitteilla
Alueviesti kysyi Anthony Marinilta myöhemmin, miten yhdeksän konsertin kiertuepäivä kokonaisuudessaan sujui.
”Oli upeaa saada mahdollisuus soittaa niin monille, ja lähes kaikille se tuli yllätyksenä. Jokainen esiintymispaikka oli hyvin erilainen, ja meidän ohjelma vaihteli hieman yleisön mukaan. Yksi asia, joka yhdisti kaikkia konsertteja, oli se, että yleisö osallistui ihanasti ja omalla tavallaan. Vareliuksen koulussa oppilaat olivat loistava ja reagoiva yleisö, päiväkodissa kaikki lauloivat innokkaasti, hoivakodissa asukkaat, perheenjäsenet ja työntekijät olivat kaikki vahvasti läsnä”, Marini kertoo.
Kiertue on herättänyt niin paljon kiinnostusta, että uutta vastaavaa suunnitellaan jo.
”Keräämme parhaillaan listaa uusista kohteista, joissa haluamme vierailla. Lista kasvaa koko ajan, mikä mielestäni tarkoittaa, että kiinnostus Sastamala Gregorianaan kasvaa samalla”, hän tuumaa.
”Yleisötyö” on Marinin mukaan muotisana, jota melkein kaikki taidelaitokset käyttävät. Tavoitteena on tavoittaa uutta yleisöä ja esittää taiteellista toimintaa epätavanomaisilla tavoilla. Sastamala Gregorianan tapauksessa yleisötyön merkitys on jotakin vielä oleellisempaa.
”On äärimmäisen tärkeää, että festivaalilla on vahva yhteys paikallisyhteisöön ja että olemme mahdollisimman paljon läsnä paikallisessa elämässä.”
”Sastamala Gregoriana syventää juuriaan alueella tarjoamalla kohtaamisia ja elämyksiä vanhan musiikin avulla matalalla kynnyksellä. Tämä musiikki kuuluu kaikille, ja se sopii yhtä hyvin moniin muihin paikkoihin kuin vain konserttisaleihin ja kirkkoihin”, Marini sanoo.
Suomeen tykästynyt amerikkalainen
New Yorkin osavaltion pohjoisosasta kotoisin oleva Marini muutti Helsinkiin vuonna 2010 opiskellakseen barokkiviulua Sibelius-Akatemiassa. Ja Suomeen hän myös jäi. Marinin perheeseen kuuluu niin ikään viulua soittava puoliso ja viisivuotias lapsi.
Marini kertoo rakastavansa monenlaisia soittimia ja musiikkityylejä ja pyrkivänsä jatkuvasti laajentamaan näkökulmiaan muusikkona. Viulun lisäksi hän soittaa alttoviulua, viola d’amorea, fiideliä, tenori ja basso viola da gambaa, avainviulua sekä lähes mitä tahansa jousisoitinta, jonka saa käsiinsä.
”Jousisoittimilla on mielestäni kaikki mahdollisuudet, mutta myös suuria riskejä. Ne ovat todella lähellä ihmisen ääntä, ja minulla on ollut intohimo viulunsoittoon ihan lapsesta asti. En edes muista aikaa, jolloin en olisi ollut viulisti.”
Enemmän ja näkyvämmin
Viimeiset neljä vuotta Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellista suunnittelua johtanut Marini halusi Sastamala Gregorianan tiimiin, koska festivaali on ollut tärkeä osa hänen omaa kasvuaan muusikkona.
”Minulla on vain yksi tavoite, ja uskon sen olevan pitkälti sama kuin edeltäjälläni: jättää Sastamala Gregoriana parempaan tilaan kuin missä sen sain. Haluan laajentaa yhteistyötä muiden festivaalien ja konserttijärjestäjien kanssa, kasvattaa yleisöpohjaa sekä vahvistaa Sastamala Gregorianan asemaa vanhan musiikin liikkeellepanevana ja kehittävänä voimana niin Suomessa kuin ulkomailla.”
Marini korostaa, että festivaalin ydin pysyy samana: laadukkaita ja monipuolisia esityksiä vanhan musiikin ohjelmistosta huipputiloissa kansainväliselle yleisölle. Tämän lisäksi tavoitteena on, että “festaritunnelma” on läsnä koko tapahtuman ajan.
”Meillä on paljon ideoita siitä, miten voimme tuoda musiikkia ihmisille. Haluamme luoda ympärivuotisen rytmin, jotta toimintamme ei rajoittuisi vain kesäfestivaaliin – ja samalla kaikki, mitä tapahtuu kesän ulkopuolella, vahvistaa ja linkittyy luontevasti itse festivaaliin.”
Ihmeellinen Sastamala-fiilis
Lopuksi se ehkä tärkein kysymys. Miltä Sastamala paikkakuntana vaikuttaa?
”Olen oppinut Sastamalasta paljon viime kuukausien aikana. Sastamala on täynnä historiaa, mutta se on myös erittäin elävä. Taide – sekä vanha että uusi – on monissa muodoissa on todella läsnä, ja tuntuu siltä, että ihmiset arvostavat sitä. Luonto on lähellä, ja se on mielestäni juuri se, mikä luo sen ihmeen, Sastamala-fiiliksen, joka ainakin minulle tulee joka kerta, kun poistun junasta.”
“Sastamalan kaupunki kuitenkin syntyi vasta vähän aikaa sitten, ja ymmärrän, että jokaisella entisellä kunnalla on oma historiansa, ja tämän alueen kulttuurinen rikkaus on todella laaja. Odotan innolla, että pääsen pikkuhiljaa tutustumaan uusiin paikkoihin ja viemään meidän musiikkia kaikkialle”, Anthony Marini vastaa.
