Alueviestiin yhteyttä ottanutta lukijaa askarruttaa, miksi miksi Sastamalan seurakunta toimii yhteistyössä esimerkiksi Helluntaiseurakunnan kanssa.

”Sastamalassa toimitaan Suomessa toimivan kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien yhteistyöelimen, Suomen Ekumeenisen Neuvoston kehottamalla tavalla”, kertoo kirkkoherra Vesa Aurén.

Aurén toteaa, että jo vuosikymmenten takaa voi tunnistaa perinnettä, että luterilaiset ovat pitäneet muita kirkkoja aika vieraina tai jopa vähän epäilyttävinä, erityisesti vapaiden suuntien kristillisyyttä.

”Monesta uskonnollisesta yhteisöstä on käytetty myös väheksyvää sanaa lahko unohtaen, että me kristitytkin olisimme silloin juutalaisuuden näkökulmasta lahko, tai me luterilaiset katolisen kirkon näkökulmasta myös lahko”, Aurén selvittää.

Hän lisää, että Suomen evankelisluterilainen kirkko on noin sadan vuoden ajan ponnistellut merkittävällä tavalla ekumenian saralla.

”Viime vuosina kirkkomme on käynyt säännöllisesti rakentavia keskusteluja, paitsi ortodoksien ja katolisten, myös helluntaiherätyksen, Suomen vapaakirkon sekä baptistikirkkojen kanssa. Ekumenia näkyy vahvasti kirkkomme voimassa olevassa kokonaisstrategiassa Ovet auki. Sen mukaan koko kirkon ekumeeninen toiminta ankkuroituu kristinuskon perustavimpaan oppiin. Ykseys on Jumalan lahja, mutta myös hänen antamansa tehtävä.

Kirkon strategian mukaan luterilaisuus ja ekumeenisuus kuuluvat yhteen. Kirkollamme on opillinen keskinäinen yhteisymmärrys, alttarin ja saarnatuolin yhteys esimerkiksi anglikaanisen kirkon, Skotlannin reformoidun kirkon, saksalaisten reformoitujen ja unioitujen kirkkojen tai USA:n Episkopaalisen kirkon kanssa.”

Aurén korostaa, että Sastamalassakin tietoisesti hyväksytään eri kirkkokuntien ja seurakuntien erilaisuus, erillisyys ja itsenäisyys ”Ja silti on mahdollista tunnustaa toinen toisemme ja aika ajoin kokoontua yhteen, sovittaen yhteen erilaisuuksia yhteisen uskon pohjalta. Kaikkia kristittyjä yhdistää rukous, siksi olemme tällä vuosikymmenellä harvakseltaan kokoontuneet eri seurakuntien tiloissa Sastamala rukoilee iltoihin. Ja iso osa hengellisestä musiikista on eri seurakuntien jäsenille yhteistä aarteistoa.”

Aurén toteaa, että kirkkojen ja seurakuntien historia on kipeällä tavalla monenlaisten ristiriitojen ja hajaannuksen historiaa.

”Nykyisin me tunnustamme ja tunnistamme tämän ja ponnistelemme ennemmin yhteyden suuntaan”, hän summaa.