Keikyän päiväkotikoulu Helmen valmistuminen on merkinnyt uusiin ja entistä monipuolisempiin tiloihin siirtymistä Pehulan koulun oppilaille. Siirtymä saman pihapiirin toiselle laidalle on toki muutos, mutta paljon isompi muutos on tapahtunut Keikyän alueen varhaiskasvatuksessa.
Aiemmin toimintaa oli kolmessa eri paikassa: Tipulan päiväkodissa, Ulpun päiväkodissa ja esikoulua järjestettiin nuorisotalo Puuhalassa. Uudisrakennuksen myötä alle kouluikäiset ovat nyt kaikki saman katon alla, toki useammalle ryhmälle räätälöidyissä tiloissa. Alueviesti poikkesi katsomassa, miten heidän arkensa Keikyän Helmessä sujuu.
Summamutikassa päädyn ulko-ovelta suoraan kävellen Koppakallioon, jossa 3-5-vuotiaat kuntalaiset ovat jännän asian äärellä. On nimittäin lasten kokouksen aika. Osallistavan demokratiakasvatuksen tiimoilta käsittelyssä on rakenteilla olevan uuden uimahallin lastenaltaan leluhankinta.
”Olemme havainneet, että ryhmäpaine voi jonkin verran vaikuttaa äänestämiseen, joten äänestämässä käydään yksin toisessa huoneessa”, kertoo varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä Marika Helenius.
Lapset ovat vaikean valinnan edessä: rantapallo, pallokala vai vesikirppu?
Toimittaja ei paljasta äänestyksen tulosta, koska on epätietoisuutta siitä, onko kaikissa Sastamalan varhaiskasvatusyksiköissä jo äänestetty.
Muutama voittanutta vaihtoehtoa äänestänyt hihkuu ilosta, mutta pettyneeltä ei vaikuta kukaan, sillä seuraavaksi aamupäivän ohjelmassa on vapaata leikkiä. Yksi hujaus vain ja käynnissä on kotileikki, heppaleikki ja tulivuoren ympärille rakentuvaa touhua.
Niro Ketonen ja Seamus Karvinen painelevat hippulat vinkuen keppihevosillaan. Kun kysyn heidän näkemyksiään Keikyän Helmestä, saan vastaukseksi selvityksen hevostenhoidosta.
”Katso, nyt hepat syövät joulukuusta. Sitten ne juovat ja kakkaavat. Hevosilla voi ratsastaa, mutta niitä pitää muistaa harjata”, kaksikko kertoo ja vetäytyy tallimajaan ratsujensa kera.
Kotileikkinurkkauksestakaan ei irtoa mielipiteitä. Sen sijaan minulle tarjoillaan vohveleita ja perunaa kermavaahdolla, mansikoita ja nakkeja.
Siirrettävän katsomon rajaamassa leikkitilassa taitaa olla eläinten vallankumous meneillään. Oscar Tuominen väistää kysymystäni ja ilmoittaa krokotiilin syövän vihkoni. Nea Linnuksen jättisammakolle maistuu sillekin paperi.
Kukaan ei oikein osaa sanoa onko ympäristö Keikyän Helmessä erilainen kuin entisessä päiväkodissa. Meiningistä voi vetää vain yhdenlaisen johtopäätöksen: lapset elävät hetkessä ja tärkeintä on leikki.
Helmessä entiset tipulalaiset ovat alkuun pääosin laukkulampelaisia ja Ulpun lapset on jaettu kahteen ryhmään: isommat ovat koppakalliolaisia ja pienemmät kukkarokumpulaisia. Marika Heleniuksen ja lastenhoitaja Maarit Pääkkösen mukaan ratkaisulla on haluttu helpottaa lasten sopeutumista uuteen, kun tutut kaverit pysyvät.
Työntekijät luonnehtivat Helmen tiloja kodikkaiksi, puhtaiksi ja toimiviksi. Yhteistyö koulun kanssa on mahdollistanut jo muun muassa osallistumisen seurakunnan aamunavaukseen. Isossa yksikössä työntekijöiden erilaiset vahvuudet hyödyttävät useampia lapsia, esimerkkinä he mainitsevat muskarihetkien järjestämisen.
”Kun tulemme eri yksiköistä, on selvää, että yhteisen toimintakulttuuriin luominen ottaa aikansa. Mutta hyvä tästä tulee, kun arjen käytännöt hioutuvat”, Helenius miettii.
Pääkkösen mukaan lapsiin on tehnyt suurimman vaikutuksen iso liikuntasali, jossa on tilaa juosta ja hypellä. ”Se innostaa liikkumaan, ja sitä iloa on mukava seurata.”
Pian onkin jo ulkoilun aika. Eteistilat ovat kaikille yhteiset, joten ruuhkan välttämiseksi ryhmien ulosmenot ja sisääntulot on porrastettu. ”Vaatteet on nyt entistä tärkeämpi muistaa nimikoida, sillä lapsia on paljon enemmän kuin ennen”, Helenius viestii huoltajien suuntaan.
Työntekijöiden taitoa organisoida pikkuväki pukeisiin ja ulos ei voi kuin ihailla. Itkupotkuraivareita ei saa kukaan. Ulkona käy selväksi, että lapset odottavat jo kovasti lumipeitettä. Toisaalta keinuttelukausi on jatkunut loppuvuonna pitkään. Keinumasta bongaan vihdoin pienen haastateltavan, jolla on selkeä mielipide uusista tiloista.
”Täällä kaikki on kivaa. Unikin tulee, vaikka sänky on erilainen ja patja on kovempi kuin vanhassa paikassa”, kertoo Laukkulammen ryhmässä viihtyvä Emmi Järvenkallas.
Hänelle vauhtia antava lastenhoitaja Krista Vahekoski on iloinen työympäristön vaihdoksesta: ”Harva saa työurallaan kokea tällaista, että aivan uusiin tiloihin pääsee.”
Lopuksi käyn tapaamassa varhaiskasvatusyksikön johtaja Minna Laineenojaa, joka siivoilee työpöytäänsä kahden yksikön avaimet kaulassaan. Hänen täytyy vielä hakea joitakin tavaroita Tipulasta.
Varhaiskasvatuksen aluejohtajana Laineenoja vastaa tällä hetkellä sekä Sastamalan uusimmasta että vanhimmasta varhaiskasvatuksen yksiköstä, sillä hänen työnkuvaansa ovat myös Kiikan päiväkodin asiat.
Laineenoja toteaa uusien varhaiskasvatuksen tarpeisiin vastaavien tilojen olevan tottakai plussaa, mutta seinistä palvelun laatu ei lopulta ole kiinni.
”Varhaiskasvatuksen tekevät ihmiset, meidän osaava henkilöstö”, hän sanoo.
Helmessä on tällä hetkellä noin 40 lasta päivähoidossa ja 11 esikoululaista. Alkuvuodesta lapsia tulee lisää. Laineenojan mukaan varhaiskasvatuspaikkoja on riittävästi, varsinkin jos alle 3-vuotiaille lapsille ei tarvita paikkoja ennakoitua enempää.
