Suomi rakennettiin kylmään ilmastoon. Pitkien talvien maassa turve on ollut osa selviytymistä. Se on tuonut lämpöä koteihin, työtä maaseudulle ja energiaa yhteiskunnalle. Ilman turvetta Suomi olisi ollut toisenlainen maa.

Kotimaisen turpeen käyttöä on poliittisin päätöksin voimakkaasti rajoitettu. Oulusta viedään laivoittain energiaksi kelpaavaa, huoltovarmaa turvetta muihin Euroopan maihin kasvualustaksi. Samaan aikaan Loviisaan tuodaan haisevaa italialaista jätettä polttoenergiaksi, ja turvetta korvataan kasvualustoissa kookospohjaisilla materiaaleilla.

Tavoitteena on globaalien päästöjen vähentäminen, mutta käytännössä materiaalia kuljetetaan ristiin rastiin ympäri maailmaa fossiilisilla polttoaineilla kulkevilla rahtialuksilla. Kokonaisuutta on vaikea pitää johdonmukaisena.

Turve ei enää kelpaa suuriin voimalaitoksiin EU:n päästökaupan vuoksi, sillä päästöoikeuksien hinta ja verotus tekevät poltosta kannattamatonta. Alle 20 megawatin laitoksissa turvetta käytetään edelleen paikallisesti.

Turve on kotimainen luonnonvara, joka työllistää ja vahvistaa omavaraisuutta. Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on promilleluokkaa, joten ratkaisujen tulisi olla suhteessa todelliseen vaikutukseen.

Tämän vuoksi on käynnistetty kansalaisaloite “Turve määriteltävä uusiutuvaksi ja poistettava päästökaupan piiristä! Huoltovarmuus ja edullinen kotimainen energia turvattava!”, jossa vaaditaan turpeen aseman uudelleenarviointia. Kansalaisilla on nyt mahdollisuus ottaa kantaa ja vaikuttaa siihen, miten Suomen omia luonnonvaroja käytetään.

Maria Rautanen
yrittäjä, diplomi-insinööri
Pori