Tänään se sitten oli, päivä, jota ainakin Jyri oli odottanut kuin kuuta nousevaa. Maalikauppaan meno. Jyri oli vaatteissaan heti herättyään ja Katankin diivailu vaatteita valitsessa jäi normaalia vähäisemmäksi.

– Jännittää, Kata totesi.
– Ei sitä kannata jännittää, ei siellä mitään kamalaa satu, Jyri lohdutti.
* * *
Väriaitassa oli palvelu kohdallaan. Vaikka tarvitsimme vain pienet purkit montaa väriä, ne sekoiteltiin meille ja neuvottiinkin vielä, miten maalaukset kannattaa hoitaa.

Värien sekoittelun ohella kävimme katsomassa tapetteja, josko niistä joku olisi sopiva suurkuvan sijasta mökin yhteen sisäseinään.

– Eikös tää olisi hyvä, tarjosi myyjä mustavalkoista mörkötapettia.
– Ei se oo edes yhtään pelottava, Jyri sanoi.
– Ei me semmoista haluta, Kata totesi.

En vieläkään oikein tiedä, mitä tehdä yhden likaantuneen sisäseinän kanssa. Toisaalta sitä voisi yrittää hioa, josko se tahmea tahra lähtisi pois. Pitää vielä miettiä. Tapettikauppoja ei tällä kertaa tullut, kun ei pinkkiä ja vihreää ole (syystä tai toisesta) laitettu samaan tapettiin,
* * *
Maalit tuli sekoitettua ja ennustetusti lasku oli satasen luokkaa. Tyytyväisinä suuntasimme kotiin odottelemaan sopivia maalausilmoja. Uskaltaisikohan siihen luottaa, että sää säilyy riittävän hyvänä, että tänään pääsisi sutikoimaan!

Käytiin me samalla reissulla vähän muuallakin, mutta siitä lisää myöhemmin!