Alueviestin lukijat saivat viettää ikimuistoisen marraskuisen viikon risteillen pitkin elämän virtaa, Niiliä. Matka oli hieno yhdistelmä rentouttavaa oleskelua korkeatasoisella jokilaivalla sekä tutustumista Egyptin ikiaikaiseen kulttuuriin. Mahtavampia puitteita lomalle ja yhdessäololle on vaikea kuvitella.
Lähdimme matkaan Lauhamon bussilla varhain maanantaina 7.11. Lentokoneemme nousi ilmaan aamukahdeksan aikoihin ja viiden tunnin kuluttua saavuimme Egyptin Hurghadan lämpöön, josta jatkoimme välittömästi matkaa Luxoriin, Amonin kaupunkiin. Matka läpi hiekka-aavikon kesti yli neljä tuntia. Aika ei silti käynyt lainkaan pitkäksi, sillä oppaamme Veli Kilpinen kertoi meille kiehtovia tarinoita valon ja hiekan maasta sekä Niilistä, Egyptin sielusta ja elämän lähteestä.
Saavuttuamme Luxoriin majoituimme risteilijä Tuyaan ja nautimme maittavan illallisen. Sen jälkeen yksi sun toinen olikin valmis kallistamaan päänsä tyynyyn matkasta väsyneenä, mutta odottavin mielin.

Kuninkaiden laaksossa

Ensimmäisenä aamuna lähdimme Niilin länsirannalle ja yhteen Egyptin legendaarisimmista paikoista. Kuninkaiden laaksossa on 62 hautaa, joista noin puolet on kuninkaallisia hautoja. Upein reliefein ja hieroglyfein kaiverrettuine käytävineen ja holveineen ne ovat näkemisen arvoisia paikkoja. Kuninkaiden laaksossa sijaitsee myös nuorena kuolleen faarao Tutankhamonin hauta, joka löydettiin ryöstämättömänä vuonna 1922 ja jossa hänen muumionsa edelleen lepää.
Kuninkaiden laakso liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979.

Jokirosvojen armoilla

Viikon aikana siirryimme tuhansia vuosia ajassa taaksepäin ja tutustuimme muun muassa haukkajumala Horukselle omistettuun Edfun temppeliin ja Kom Ombon kaksoistemppeliin, Assuanissa sijaitsevaan koptikirkkoon sekä Luxorissa olevaan valtavaan Karnakin Ammon jumalan temppeliin, jossa on kuvattu osia Bond -elokuvasta 007 rakastettuni. Oli uskomatonta kosketella kädellään muinaisten hieroglyfien verhoamia, auringon lämmittämiä seiniä.
Kävimme Assuanin padolla ja Philaen saarella, jossa saimme seurata hienoa ääni- ja valoesitystä.
Vaikka ryhmämme oli suuri, 48 henkilöä, kulkemiset ja siirtymiset sujuivat hyvin Velin vanavedessä paikallisoppaamme Akram Shinoudan ja matkanjohtajamme Osmo Ojansivun pitäessä huolta sinihuivisten joukon loppupäästä.
Koimme laivalla myös mielenkiintoisen “jokirosvojen” hyökkäyksen, kun köysin liikkuvaan laivaan kiinnittyvistä veneistä alettiin kaupata meille meille vaatteita, liinoja, shaaleja ja pyyhkeitä. Onnistui se tinkiminen tällaisessakin tilanteessa ja pian olivat tekstiilit ja rahat vaihtaneet omistajaa.

Pulahdus Niiliin

Veneretkellä kävimme Kitchenerin  tropiikkisaarella, nubialaisessa kodissa, nousimme kamelin selkään ja pulahdimme Niiliin. Vaikka Sinuhe egyptiläinen sanoikin, että ”joka on kerran Niilin vettä juonut, ei voi janoaan enää muulla vedellä sammuttaa”, niin emme ottaneet sitä niin konkreettisesti.
Näimme myös Old Cataract hotellin, jonka parvekkeella Agatha Christie kirjoitti romaania ”Kuolema Niilillä” odotellessaan arkeologisia kaivauksia tekevää miestään palaavaksi.
Iltaisin laivalla oli erilaista ohjelmaa ja meilläkin oli kahtena iltana mahdollisuus pukeutua galapeya-asuihimme, joita olimme ostaneet basaareista, laivan myymälästä tai jokirosvoilta.
Laivan lipuessa hitaasti eteenpäin oli rentouttavaa maata hytin sängyllä kirjaa lukien, ikkunat auki, leppeän tuulen heilutellessa verhoja. Ehdimme nauttia myös auringosta ja laivan allasalueesta ihaillen jokivarren maisemia, jonka pienissä kylissä ihmiset elävät arkipäiväänsä odotellen parempia aikoja maalleen, sillä vallankumouksen jälkeen tilanne on ollut suorastaan surkea ja kaikesta on pulaa. Egyptissä nyt järjestettävät vaalit ovat ensimmäiset vapaat vaalit 30 vuoteen eli entisen presidentin Hosni Mubarakin valtaan astumisen jälkeen.

Koskettava vierailu lastenkotiin

Matkan viimeisenä iltana teimme sydäntä koskettaneen vierailun koptilastenkotiin, joka on oppaamme Veli Kilpisen vakiokohde Luxorissa. Kyseinen koti on tarkoitettu orvoille tai hyvin köyhien perheiden pojille ja paikkoja kodissa on noin 30. Pojat olivat odottamassa meitä lastenkodin ulkopuolella ja kaikki esittelivät itsensä nimeltä ja sen jälkeen he vierailijan kädestä kiinni pitäen näyttivät meille kodin tiloja sekä oman nukkumapaikkansa, vaatekaappinsa ja askartelujaan.
Kodin johtaja kertoi lastenkodin kuulumisista ja pojat lauloivat meille muutaman laulun, joista yhden tunsimmekin. Se oli “kukkuu kukkuu kaukana kukkuu.”
Veli Kilpinen oli saanut tehtäväkseen luovuttaa lastenkodille Helsingissä sijaitsevan suomalais-venäläisen koulun lahjoittaman 1000 euron summan, jonka koulun oppilaat olivat keränneet taksvärkkipäivänään. Myös lukijamatkalaistemme keräämä summa oli huomattava, yli 600 euroa. Velin mukaan summa oli suurin, mitä hänen vetämänsä ryhmät ovat keränneet. Hyvä me! Rahalahjoituksilla on suuri merkitys, sillä Egyptin valtio ei tue mitenkään koptikristittyjä, eikä näin ollen myöskään heidän lastenkotejaan. Lahjoitusten arvoa voi mitata silläkin, että egyptiläisen keskipalkka on euron per päivä.

Sanat eivät riitä

Kuten monet totesivat, matkaamme on vaikea kuvailla niille, jotka eivät ole siellä itse olleet. Eräs ryhmästämme kirjoitti, että talven tuiskuissa on mukava muistella iltaa Kom Ombossa. Liekehtivä aurinko laski länteen. Niilin laakso jäi hitaasti varjoon, mutta aurinko valaisi vielä Kom Ombon temppeliä ja kivet hehkuivat päivän lämpöä. Erään toisen mielestä taas oli mielenkiintoista huomata, että monet kristinuskon perusasiat löytyvät jo faaraoiden Egyptistä merkittävästi ennen Mooseksen aikaa.
Uusia seikkailuja odotellen kiitän teitä Niilin risteilyllä mukana olleita mitä parhaimmasta matkaseurasta!