“Ihanaa, tänne on ilmestynyt aukko!”, huudahtaa Satu Kunnari kurkistaessaan peremmälle tulevassa kodissaan.
Jykevään hirsiseinään on talon emännän toiveesta puhkaistu oven paikka, sillä Sadun mielestä tupakeittiöstä on ehdottomasti päästävä kulkemaan toiseen päähän rakennusta, jossa makuuhuoneet sijaitsevat.
Ollaan Kallialan koululla Vammalassa. Satu ja Olli Kunnari ostivat vanhan koulurakennuksen joulukuussa, ja nyt käynnissä on vimmattu remontti. Lattiat ja katot on revitty auki ja seinistä kuorittu tapettikerrokset pois.
Ulkopuolinen ei vielä pysty hahmottamaan, millainen kaunotar talosta projektin edetessä kuoriutuu, mutta Kunnareilla on selkeä visio.
“Ruutuikkunat ja hirsiseinät ovat olleet kirkkaina mielessä heti ensi hetkestä alkaen. Ainoa, mistä olemme vähän joutuneet vääntämään, on talon ulkoasu. Olli haluaisi palauttaa rakennuksen sen alkuperäiseen asuun eli maalata lautavuorin punaiseksi ja päätykolmiot keltaisiksi. Itse haaveilen huoltovapaasta leveästä hirsipaneelista, joka käsiteltäisiin rautasulfaatilla. Se saisi paneelista kelopuun näköisen”, Satu kertoo.
“Emme siis ole kovin kaukana toisistamme näkemyksen kanssa”, Olli nauraa.
Päätös vanhan koulun ostamisesta syntyi hitaasti kypsytellen. Vaikka Satu normaalisti onkin käänteissään Ollia vilkkaampi, kävi talokaupoilla päinvastoin.
“Kävimme katsomassa koulua ensimmäisen kerran jo edelliskesänä. Ensin ajattelin, että ei, rakennetaan mieluummin vaikka nykyiselle tontille pihasauna. Sen sijaan Olli oli heti sitä mieltä, että tästä tulee tosi hyvä.”
Vaadittiin lopulta vielä Satun isän Seppo Karimäen kannustus, ennen kuin kauppakirjat vihdoin syntyivät.
“Emme milloinkaan olisi uskaltaneet lähteä näin isoon projektiin, ellemme olisi saaneet Sepon kaltaista tukea taustalle. Hänellä on sellaista tietotaitoa, jota ilman emme pärjäisi”, Kunnarit kiittelevät.
Remontissa on tarkoitus kunnioittaa mahdollisimman pitkälle vanhan rakennuksen henkeä.
“Lattiaan tulee vanhaa jäljittelevä lauta ja hirsiseiniä jätetään näkyviin niin paljon kuin mahdollista. Olen ottanut talteen paloja seinistä poistetuista vanhoista tapeteista, jotta löytäisimme mahdollisimman saman tyylisiä”, Satu kertoo.
”Emme ole varsinaisesti pyrkineet perinnerakentamiseen, mutta yritämme remontissa säilyttää vanhan rakennuksen hengen. Esimerkiksi katkaisijat ja pistorasiat halutaan vanhan tyylisiksi. Myös materiaalivalinnoissa täytyy miettiä hengittävyyttä ja sopivuutta hirsitaloon”, pariskunta jatkaa.
Remontissa Kunnareilla on tukenaan ammattitaitoiset timpurit. Purkutyöt on silti pyritty tekemään pitkälti omin voimin, ja pinkopahvien naulojen repimistä riittää vielä pitkälle kevääseen.
“Nyt on aika kiireinen vaihe, kun lentopallokausi on vielä käynnissä ja päivässä kahdet treenit. Kun kesä tulee, aion tehdä hommia mahdollisimman paljon itsekin”, toteaa Olli.
Lue koko juttu keskiviikkona ilmestyvästä Alueviestistä.
Kiitos Kunnareille, että pelastavat osan kylän historiaa!
Samaa mieltä Marjon kanssa. Olen niin onnellinen, että itselle rakas koulu saa arvoisensa uudistuksen.
Toivottavasti nuoret eivät iske päätänsä lahoon hirteen!
Tämä jos mikä on kulttuuriteko.
Kait se kiitos kuuluu Karimäen Sepolle!!
Taitaa jäädä kunnarilta remontoimatta jos miehen työkokemus rajoittuu lentopallon pelaamiseen.
Ihan hölmöjä kirjoitat.Ei taida hartiapankki rakentajalla olla apuja monestakaan ammatista kuin osiltaan. Veikkaan että ammattilentopalloilija on samalla viivalla remontissa kuin opettaja, lääkäri, postimies ,tuomari, kunnanjotaja tai presitentti näin esimerkkeinä. Ollilla on sitä paitsi melkoinen etu remonttihommissa, ei tartte joka paikkaan tikkaita etsiä.
No kyllä on jälleen uutiskynnys melko matalalla, jos tällä sen ylittää…
Niinpä niin,tosi tyrwääläinen haluaa lukea vain kirkkouutisia ja mitä seurakunnassa tapahtuu,muut uutiset on turhanpäiväisiä.
Kaippa osasyyllinen on myös Sepin vaimokin, kun ovat jämäkän plikan kait yhdessä rusnanneet !
Hieno teko!