Yhä useampi tekee työuransa yrittäjänä tai pienessä yrityksessä. Siksi on tärkeää, että opiskelijat saavat tietoa yrittäjyydestä ja asiakasosaamisesta. Nyt tätä tietoutta on tarjolla Saskyn opettajille.
Saskyn opettajat saavat näkökulmia yrittäjyyteen ja asiakasosaamiseen torstaina käynnistyvässä koulutuksessa. Kolmiosaisessa koulutuksessa keskitytään erityisesti opettajien asiakaspalvelu- ja myyntiosaamisen vahvistamiseen. Sitä kautta herätetään opiskelijoiden kiinnostusta myyntitaitoja ja asiakaskohtaamisia kohtaan.
Asiakasosaaminen koskettaa opettajaa myös päivittäisessä arjessa.
“Asiakaspalvelun ja myynnin teemat ovat tämän hetken keskeisiä koulutushaasteita”, kertoo koulutuspäällikkö Riina Sunila Vammalan ammattikoulusta. “Opiskelijoiden ohjaus ja omien polkujen löytyminen ja luominen ovat puhtaasti asiakaspalvelua, jonka kohteena on ammattiin opiskeleva nuori tai aikuinen. Tämä vaatii myös opetus-ja ohjaushenkilöstöltä osaamista niin erilaisten polkujen esittelemiseen kuin opiskelijan kohtaamiseen tärkeänä asiakkaana”, hän jatkaa.
Opettajat tutustuvat alueen yrittäjiin
Syksyllä joukko opettajia jalkautuu alueen yrityksiin hakemaan tietoa yrittämisestä ja asiakasosaamisesta. Marraskuussa järjestettävässä työpajassa puretaan yritysvierailujen antia ja saadaan reseptejä myyntityöhön. Koulutuksen järjestävät Suomen Yrittäjät, Pirkanmaan Yrittäjät ja Sasky.
Suomi tarvitsee yrittäjiä ja opiskelijat tietoa yrittäjyydestä
Koulutukset toteutetaan lääkintöneuvos Sakari Alhopuron tekemän miljoonan euron lahjoituksen avulla. Alhopuro teki lahjoituksen, koska hän koki, että Suomi tarvitsee nyt kipeästi uusia yrityksiä ja työpaikkoja.
“Tulevaisuutemme kannalta on tärkeää, että nuorilla on valmiudet ja halu ryhtyä yrittäjäksi. Kouluopetus on niiden luomisessa avainasemassa”, perusteli Sakari Alhopuro lahjoitusta.
Valtakunnallinen hanke kestää kolme vuotta. Koko hankkeen aikana koulutukset tulevat tavoittamaan yli 7 000 lukioiden, ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajaa sekä opettajaksi opiskelevaa ja opettajien kouluttajaa eri puolilla Suomea.
Hukkaan menee nämä rahat;sokea opettaa rampaa kävelemään!
On tääkin väärin kun tupakoitsijat pistetään pelastaan valtiontalous. Hintaa hilataan ylös, Soinin, Sipilän ja Orpon ahneilla kourilla. Samalla annetaan hyväosaisille liippareille verohelpotuksia. Ja Berneri lahjoittaa VR:n jobbareille. Voi Suomi parka.
Niinpä. Ja huumeongelma ja sekakäyttö ym. senkun lisääntyy. Tupakanvihaajat ei näe metsää puilta. Jos ei tota huumeongelman ratkaisua pistetä priorisoiden, on tilanne hetken päästä kaoottinen. Ei yhtään insipiroi tavata jossain Acutan päivystyksessä narkkareita.
Juoda kesken käynyttä kiljua ja poltella tupakan himossa kuivattuja perunnan lehtiä jotta pääsee yhden pienen kaljan ottamaan ihmisten pariin oikeaan ravintolaan kerran kuukaudessa ja tuntemaan millaista oli elämä “silloin ennen” kun vielä oli töitä tekevälle.
Tuo VR:n uhraaminen mietityttää tosiaan. Jos naapurimaan totiset miehet tulee ja lyö ” ruplat” tiskiin. Mitä se vaikuttaa meidän sotilaalliseen turvallisuuteen? Rajan yli alkaa virrata umpilaudoitettua ja raudoitettuja junavaunuja. Eikös meillä ole sama raideleveys. Kyllä Suomen on syytä pitää rautatiet omissa hyppysissä.
Kouluihin kautta linjan 1970-1990 välillä palkattiin paljon opettajia osaamisen perusteella suoraan työelämästä. Vankka osaaminen päihitti monesti “kirjanoppineen” haastatteluissa ja näin opettajat opettivat käytännön/kokemuksen kautta uusia tekijöitä. Arvostus ja auktoriteetti ei ollut ongelma näillä opettajilla kun olivat oppineet ihmisiä käsittelemään jo työelämässä.
Nyt uusi sukupolvi kirjanoppineita on “suojattu” koulutusvaatimuksilla hakuprosesseissa jolla ohittavat nämä käytännön ihmiset (koulutus painaa enemmän kuin osaaminen). Joten ei siis ihme että koulutuslaitoksemme näivettyy kovalla vauhdilla osaamisen puutteeseen. Koululaitoksemme kun on täynnä vain kirjan oppineita entisten opettajien lapsia tai sukulaisia jotka tarvitsevat tälläisiä “kuplan ulkopuolella vierailuja”. Aika epätoivoiselta näyttää ponnistelut koulutusmaailmassakin.
Ammattikoulutus on mennyt kummalliseksi. En käsitä miksei nuorille opeteta kouluissa niitä taitoja joita heidän tulevassa ammatissaan pitää osata. Ammattikoululla on hyvät tilat vaälineet koneet ja laitteet jotka monellakin osastolla keräävät pölyä ja ruostuvat käyttämättöminä.
Oppilaat lähetetään erilaisiin “firmoihin” oppimaan oikeaa työntekoa, muka. Siellä he sitten seisoskelevat ja ikävä sanoa mutta kokemusta on, ovat suorastaan tiellä ja vaivana. Kun eivät osaa mitään, olisipa koulussa opetettu ensin työtä tekemään ja sitten pantaisiiin työpaikoille (vähäksi aikaa, ei kuukausiksi) toteamaan ovatko opitut asiat yhtään jääneet päähän.
Koulupäiviä on surkean vähän, viikot kolmipäiväisiä ja monet eivät viitsi mennä kouluun ollenkaan. Siltikin heitä roikutetaan kirjoissa ja kansissa. Opettajat kulkevat ympäri lääniä näitten hajautettujen opiskelijoittensa perässä tutkimassa ovatko he oppineet kenties jotakin.
Niin että sen vaan sanon jotta tämä nykyajan ammattikoulutus on mennyt ihan mitättömäksi. Samaa mieltä ovat monet jotka eivät kuitenkaan saa hiiskahtaakaan, on nähkääs työpaikka, maine ja kunnia vaarassa. Ja sääliksi käy ensimmäiseksi opettajia jotka haluaisivat opettaa, mutta se kun nyt ei vaan käy. Ja toiseksi oppilaita jotka eivät tiedä paremmasta, hoh hoijaa….
Sitä vain tulin sanomaan, että nyt on siirretty opetusvastuu ainakin hoitoalalla jo ennestään ylikuormitetulle sektorille. Opet nauraa partaansa ja lakkaa rakennekynsiään. Palkka tulee, vaikkei tekisi mitään. Oppilaitokset rahastaa oppilasmäärällä, vaikkei pistä tikkua ristiin opettamisen suhteen. Työpaikoilla opetusvelvoite lukee työsopimuksessa, muttei näy euroakaan palkassa. Kisälli-oppipoikamalli on hyvä, mutta siihen pitää antaa resurssit ja opettajalle kunnon korvaus.
Ammattikoulutus on todellakin muuttunut ja samalla koko työelämä on muutoksen kourissa. Enää ei ns. kovaan suorittavaan työhön ihmisiä kannusteta, mutta heitäkin vielä toki tarvitaan.
Radiosta kuulin, että esim. tavalliset myyjän työt vähenevät, mutta tarvittaisiin enemmän ihmisiä erilaisten tuotteiden ja palvelujen neuvontaan. Missä koulutetaan ihmisiä ko. tehtäviin ?
20:50 Näinhän tässä on käynyt. Perus asiat unohdettu kokonnaan erillaisten uudistusten myötä. Missä siis menty väärään suuntaan (neljä konkreettista päällimmäisenä).
1. Ammattikoulussa pitäisi opettaa perusasiat kunnolla, es. sorvausta/jyrsintää jos ei ymmärrä/osaa manuali koneella niin pitkä on taival cnc-koneistajaksi työharjoitteluissa (kappaleenvaihtajia on jo ihan tarpeeksi) +kohta 4.
2. Teknilliseen kouluun vielä 80-luvulla vaadittiin työkokemusta alalta muistaakseni 2v ennen kuin pääsi edes pääsykokeisiin. Nyt lukion papereilla pääsee suoraan vaikka diplomi-insinööriksi ja sieltä sitten es. opettajaksi. Huonoimmissa tapauksessa valmistunut aineenopettaja ei ole kertaakaan käynyt käytäntöä itse tuottamassa saatikka näkemässä.
3. Ennen pystyi köyhäkin opiskelemaan ilman vanhempien tukea, kohtuullisen opintolainan ja tuen avulla. Loma ajat kun teki töitä niin sai vuokrat ja elämisen senkin aikaa maksuun (tulot eivät vaikuttaneet tukiin/opintolainaan, verotus hoiti tasauksen kovilla tuloilla, kun meni vuosiansio yli jonkun rajan). Nyt on opiskelijoille järjestetty viranomaisten kautta mitä monimutkaisin hässäkkä selvitettäväksi ja mietittäväksi työn mielekkyyttä. Aika jonka es. itse olen käyttänyt työn hakemiseen ja tekemiseen menee nykynuorelta tukiviidakon kanssa pelleilyyn!
4. Ennen valmistumiseen vaadittiin tietty osaaminen ja jos ei saanut kesällä viimeistään “ehtoja” suoritettua niin putosi samalle luokalle ilman tukia (pisti ainakin tämmösen köyhän miettimään opiskelun merkitystä itselle). Nyt kun koulut saavat palkkionsa valmistuneista niin vaaditun osaamisen kynnys on myös poistunut.
Aika avutonta porukkaa sieltä valmistuu. Vetelänoloista menoa, jos muuten käytte katsomassa. Niin opettajien kuin oppilaiden osalta.
Älkää muuten kouluttako 16-vuotiaita lähihoitajiksi. Melkoisen avutonta on heidän kaikenpuolinen osaaminen työelämässä, vanhusten keski-ikäisten aikuisten kanssa pitää puhua oikeaa kieltä ja ymmärtää käytännön elämää.
On väärin laittaa nuoria niin vaativaan paikkaan kuin hoitoalalle. Siinä tarvitaan myös omaa elämänkokemusta, jota ei voi olla alle 20-vuotiailla.
Juu, ei tartte kun mennä ma – pe labran odotustilaan kattomaan. Siellä käytävällä käy sellainen trafiikki, kopokengistä laahaaviin tossukohin, samoja naamoja ravaa, sekä porukoita, vaan missä? Kahviossa asioilla työaikana, vai mitä ja missä, mutta siltä tuntuu, tota katellessa, että ravittelustako niille palkkaa maksetaan? Työnjohtoo ja esimiesvalvontaa ei taida talossa olla lainkaan? Ps samaten päivystyksessä, on sitä ees taas käytävällä platkuttamista ja juomapulloa kuskataaan välillä kahvion suunnasta ainakin sen aukioloaikoina.
Päivää.
Oli testi, kun 3 viestiä ei männy perille, sori