
Talan tilan pihapiirissä Sastamalan Kiikassa kuhisee. Kello on vasta minuutteja yli yksitoista, mutta niin päärakennus kuin kolme talomuseotakin ovat jo ehtineet täyttyä vierailijoista.
Tilan isäntä Yrjö Tala toivottaa kädestä pitäen tervetulleiksi kaikki, jotka suinkin ehtii. Mies on aivan hämmentynyt aamupäivän vilkkaudesta.
“Viittä vaille 11 tulivat ensimmäiset vieraat, nythän täällä on jo ruuhka”, hän naurahtaa ympärilleen katsellen.

Isäntäparin lisäksi vieraiden lomassa käyskentelevät perheen lapset sekä lastenlapset, joilla on tärkeä tehtävänsä kahvilanpitäjinä. Erityisen merkittävä on 9-vuotiaan Pihla Talan rooli. Hän avaa Sastamalan Wanhat Talot -tapahtuman Ala-Talantiellä soittamalla Satakunnan laulun poikkihuilullaan.
Pirkko ja Yrjö Tala ovat noin vuonna 1850 rakennetun talon yhdeksäs isäntäpari. “Tilaa on kunnostettu vuosia ja nyt se on saatu hyvään vaiheeseen”, perustelee Yrjö Tala tapahtumapäivään osallistumista.

Vieraat pääsevät tilalla todelliselle aikamatkalle, sillä tilalla säilyneistä esineistä on koottu näyttelyt erilaisin teemoin. Nykylapsia kiinnostavat etenkin vuosikymmeniä vanhat lelut sekä se, miten maalaistalon arki on 100 vuotta sitten sujunut.

Parkkipaikkaa autolle pitää etsiä myös Ala-Hannulan tilalla Kiikassa. Tungos alkaa kuistilta – eikä vähiten siksi, että juuri ulko-oven tuntumassa myydään kutunjuustoistaan tunnetun tilan tuotteita. Kauppansa ovat tehneet myös spelttisämpylät, mallaslimput ja kakot.

“Katariina Pylsy meidät tähän innoitti. Ovien avaaminen yleisölle oli oikeastaan ihan luontevaa, olemme olleet monena vuonna mukana Yllätysten yössä ja muutenkin järjestämme erilaisia tilaisuuksia vieraille”, sanailee tilan emäntä Leena Hannula.

Ostoksitta eivät talosta poistu loimaalainen Anna Mustikkamäki ja alastarolainen Satu Uusitalokaan. Kaverukset ovat lähteneet Sastamalan maisemiin varta vasten vanhojen talojen takia.
“Aloitimme Honkolasta heti yhdeltätoista, sen jälkeen poikkesimme Kemiran vieraskerholla ja nyt olemme tässä. Seuraavaksi matka jatkuu tähän lähelle Koukulle, sitten suuntaamme Vammalaan”, naiset kertovat. Heidän suosikkilistalleen on merkitty parikymmentä vanhaa taloa.
“Jos aikaa jää, siirrymme ehkä-kohteisiin.”
Kaksikon sydän sykkii vanhoille rakennuksille.
“Asumme molemmat vanhoissa taloissa. Omani on noin 150 vuotta vanha ja Satun talo rakennettu 1928”, Anna paljastaa.
Sastamalan kohteista kiinnostavat eniten talot, jotka ovat säilyneet mahdollisimman alkuperäisessä asussa.
“Haemme ideoita omiin remontteihin ja perinnerakentamiseen. Olisi ihan mahtavaa, jos tältä reissulta saisi myös kontakteja tulevia urakoita ajatellen.”


Kova ja kiva rutistus
Sastamalan Wanhat Talot -tapahtuman äiti, maaseutujohtaja Katariina Pylsy on maanantaina väsynyt, mutta onnellinen.
“Rutistus oli kova ja kiva. Puhelimeni soi koko päivän, mutta ehdin silti vierailla kolmessakymmenessä paikassa, jotka kaikki olivat täynnä ihmisiä.”
Pylsyn mukaan ennätysyleisön veti Karkussa sijaitseva Tuomiston kartano, jossa varovaisenkin arvion mukaan poikkesi pari tuhatta henkeä.
“Tien varret olivat aivan täynnä autoja kilometri molemmin puolin kartanoa.”
Tapahtumapäivän suosio ei tullut Pylsylle yllätyksenä.
“Jo somesuosio kertoi, että ihmisiä tulee. Facebookissa yli 3000 henkeä tykkäsi tapahtumasivusta ja sen jakoivat useat tahot. Sen päälle vielä kaikki muut ihmiset, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa.”
Maaseutujohtajan mukaan talonpoikaiskulttuuri viehättää.
“Toivottavasti loimme näin kävijöille uudenlaisen mielikuvan Sastamalan kauniista maaseudusta.”
Pylsy paljastaa tapahtuman saavan jatkoa ensi kesänä. Silloin Wanhat talot avaavat ovensa 19. elokuuta.
“Mukana on paljon uusia ja merkittäviäkin rakennuksia.”
Lue koko juttu keskiviikkona ilmestyvästä Alueviestistä.


Kävimme Talalla. Isäntäväen ystävällisyys, talo ja miljöö tekivät upean vaikutuksen.
Ollilat Kokemäeltä.
Hieno tapahtuma oli. Voisi olla 2 päiväinen. Monta kohdetta jäi vielä käymättä. Oma suosikki tuo kemiran kerhotalo.
Upea tapahtuma! Kiitos Katariina Pylsylle. Toivon myös kaksipäiväistä tapahtumaa ensi vuodelle
Talan tilan pihapiirissä Sastamalan Keikyässä kuhisee – on Kiikassa eikä Keikyässä!
Kiitokset Katariina Pylsylle ja kaikille kotinsa ovet avanneille! Oli hieno päivä. Mutta kaksipäiväisyys olisi katsojien kannalta parempi, niin paljon jäi näkemättä. Jos vaan omistajat jaksavat.
Nyt moni talonsa näyttäjä oli iäkäs ja useampi esittelijä oli sanonut että klo 11-20 aivan liian pitkä ja raskas. He tekivät tämän talkoilla, kiitos kuuluu kotinsa näyttäneille.
Teema pistää miettimään: Mitä nostalgiaa ja hyvän rakentamisen esimerkkiä jää tälle sukupolvelle näistä nykyajan homekämpistä?! Tasakattotalot ja edes kasarikauden lastulevyt eivät voi kiinnostaa ketään! Ikean mööpeleitä tuskin katselemassa kierretään…Kyllä se on rakentamisessa totta, että ennen oli kaikki paremmin.
Suuri ponnistus ihmisiltä jotka avaa ovensa yleisölle! Olisitko itse valmis?
Saimme lämpimän vastaanoton jokaisessa talossa jossa ehdimme käymään. Kiitokset talojen omistajille jotka avasivat rohkeasti kotinsa vieraille.
Sastamalan paras tapahtuma tähän mennessä. Aina vaan vauhkotaan kirjapäivistä.
Hieno tapahtuma mutta kunnia siitä kuuluu tilojaan korjanneille, siivonneille ja siellä päivystäneille. He tekivät sen talkoilla.
Toivottavasti tämä tapahtuma innostaisi myös sitä vanhaa perinnettä, että käydään kylässä ystävillä ja sukulaisilla. Eikä aina tarvitse olla kaikkien paikkojen tip top, vaan ihan vain poiketaan katsomaan ihmisiä edes joskus ja jätetään se television töllääminen vähän vähemmälle.
Mielenkiintoisia ja upeita kohteita, aikamatka lapsuuteen. Suuri kiitos teille kaikille
kotinne vieraille avanneille. Rankka rupeama teillä.
Katariina Pylsy on kaikkein toimeliain ja ahkerin virkamies, mitä Sastamalassa/Hämeenkyrössä on koskaan ollut.
Harvoin tapaa niin työstään innostunutta virkamiestä tässä elämässä. Jos kaikki hyvinkoulutetut virkamiehet olisivat yhtä ahkeria, aikaansaavia, Sastamala voisi olla ykkönen monella sektorilla koko Suomessa.
Ottakaapa hänestä mallia. Työstään voi olla innostunut, idearikas, vaikka kunnallisella sektorilla tekeekin työtään.
Täysin samaa mieltä.
Hieno tapahtuma, mutta nyt kun se saa myös jatkumon eli ensivuonna uudestaan, niin saattaapi olla että myös uusia kohteita ilmaantuu näiden jo esillä olleiden lisäksi. Joten pitäisikö olla jokin “seula” millä kohteet valitaan, ettei pääse käymään niin että satavuotiasta taloissa on vain piilossa olevat hirret, kaikki muu on uutta; katot, vuorilaudat, ikkunat, keittiöt ym. Nyt oli esillä hienoja kohteita, mutta entä jatkossa.
Navetat ja vastaavat olisi myös kiintoisa käyntikohde. Tai puutarhat pelkästään. Englannissa on todella korkeatasoisia puutarhoja, joita esitellään yleisölle ja ne käyvät ennen esittelyyn pääsyä tiukan seulan etukäteen. Taso pysyy niin korkealla.
En pitäisi kauheana, jos pienemmät asunnot tulisi esiteltyä. Torpat ja kunnostetut pienemmät talot. Kaikkihan me emme peri geenien kautta kartanoita, ei osunut ne arpajaiset monen kohdalle.