Pari viikkoa sitten telkkarista tuli keskusteluohjelma, jonka aiheena oli nuorten työnteko ja työttömyys. Täytyy myöntää, että ärsytyskynnykseni oli hieman ylittynyt kyseisen ohjelman jälkeen. Ohjelman studiovieraina oli työministeri, yrittäjä, poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtaja ja työtön medianomi. Jälkimmäinen kertoi avoimesti, ettei suostu ottamaan vastaan muuta, kuin koulutustaan vastaavaa työtä, eikä harrastustensa vuoksi ehtisikään tekemään mitään “paskaduunia.” Hän ei kuulemma kaivannut yhteiskunnan holhousta (sosiaalitukia kylläkin) ja esitti kansalaispalkan käyttöönottoa. Hän myöskin ehdotti elintason laskua ratkaisuksi sille, että yhtälö vähenevästä työnteosta ja kasvavasta tukirahojen nauttijaryhmästä on käymässä Suomessa mahdottomaksi.
Nyt haluaisin tietää, mitä on kyseisessä ohjelmassakin esille nostettu “paskaduuni.”
Juttelin talvella Meksikossa hotellin rantabaarin apulaisen kanssa hänen työstään. Huber oli saanut parin vuoden työrupeaman jälkeen ylennyksen tiskiapulaisen tehtävistä ja kantoi päivät pitkät pää kolmantena jalkana virvokkeita pitkin hotellin laajaa allas- ja ranta-aluetta. Hän kertoi olevansa työstään hyvin iloinen ja ylpeä, ja sen kyllä näkikin. Ylennyksensä eteen poika oli opiskellut vuoden päivät englantia omalla kustannuksellaan. “Jos hoidan työni oikein hyvin, saatan joku päivä päästä jopa tarjoilijaksi tuonne ruokasaliin”, Huber suunnitteli innoissaan.
Ei ole olemassa “paskaduuneja.” Jokainen työ tarvitsee tekijänsä ja kaikki työnteko on arvokasta. Ihan kaikki. Asenteissa saattaa sen sijaan löytyä paljonkin korjaamista.
Itse aikuisopiskelijana olen törmännyt samaan ilmiöön, seuratessani nuorempia opiskelijatovereita. Nyt kesäajalle minulle oli äärimmäisen tärkeätä, että saisin jotakin kesätyötä, vaikka siivousta, kioskimyyjän työtä, kadun lakaisiua, jne., vaikka siis opiskelenkin korkeakoulutasoisia opintoja. Mutta nuoremmat opiskelutoverini ilmoittivat jo hyvissä ajoin talvella, että menevät kesätyöhön vain tätä tulevaa koulutusta vastaavaan työhön, ja palkkaushan pitää olla lähtöpalkaltaan vähintään 3000 euroa, ennen kuin edes neuvotellaan.
No mites kävi, minä sain kesäduunin ja ihana kyllä liippaa alaa mitä opiskelen, tosin vain työntekijätasolla, lähtöpalkkani on hieman alle 2000 euroa, ja tosin työpaikka ei irronnut omalta paikkakunnalta, mutta hyvien julkisen liikenteen kulkuyhteyksien päästä. Tapasin eilen sattumalta yhden näistä 3000 euron nuoremmista, ja hän itkeä tihruutti, kun ei kukaan ole ottanut häntä työhön. Sanoin, kannattaisiko tehdä ihan mitä tahansa työtä, jotta saisit syksyksi taas opiskelijarahaa. Itkut loppuivat siihen paikkaan, ja sain moraalisaarnan siitä, että jos alkujaan suostuu tekeen hantti- tai paskahommia, niin tietää että niitä saa sitten tehdä koko ikänsä. Ajattelin, että onneksi olen jo saavuttanut ikää sen verran, ettei minulla ole enää kymmeniä vuosia tehtävänä paskaduunia. Toisaalta mietin hiljaa itsekseni, että kumpi meistä 10 vuoden päästä saattaa nostaa tuon 3000 euron lähtöpalkan, hän joka on nyt tämän kesän työttömänä, vai minä joka opettelen alaa ruohonjuuritasolla. Hyvää kesää vaan kaikille meille, jotka haluavat tehdä jotakin työtä. Hyvää kesää myös teille, jotka haluatte nauttia kesästä, koska teille ei ole tarjota suht.hyvin palkattua koulutustanne vastaavaa duunia, mikä on kyllä todella ihmeellistä.
Sinulla tuntuukin olevan oikea asenne, kaikkien kohdalla ikävä kyllä niin ei ole. Kannattaisi muistaa sekin että työnantajat katsovat eduksi kaiken työkokemuksen mitä hakijalla on. Harva sitä huippuhommaa ja korkeaa palkkaa heti saa vaikka nykyään monet niin tuntuvat luulevan. Jostain se on aina aloitettava.