Kun maanantai 9.10. oli juuri vaihtunut tiistaiksi, lähdimme Lauhamon linja-autolla silmät sikkurassa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Norwegian Airlinesin siivin lensimme aurinkoiseen Malagaan, jossa oppaamme Eija Mäkinen meitä jo odottelikin Alueviesti-kyltteineen. Väsyneinä, mutta valosta jo voimaa saaneina lähdimme kaupunkikierrokselle vanhan kaupungin pienille kujille. Vierailimme Picasson museossa ja Malagan vanhimmassa bodegassa. Kaupunkikierroksen päätteeksi nautimme yhteisen lounaan espanjalaisesta elävästä musiikista nauttien. Sen jälkeen pääsimme kirjautumaan hotelliimme, joka sijaitsikin sopivasti kuuluisan ostoskatu Calle Marqués de Lariosin välittömässä läheisyydessä. Osa matkalaisista otti illan levon kannalta, mutta jokuset lähtivät vielä tutustumaan kultturelliin kaupunkiin omin päin.

Keskiviikkona teimme kokopäiväretken Cordobaan, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Kaupungin kapeilla kujilla saattoi edelleen aistia arabihallinnon ajat. Lounaan jälkeen oli edessä päivän kohokohta: vierailu häikäisevään La Mezquitaan, joka on yksi maailman kauneimmista arabilaisista monumenteista. Nähtävyys on rakennettu 700-900 luvuilla moskeijaksi, mutta muutettiin kirkoksi kristittyjen noustua valtaan.
Rakennuksen hallitsevin piirre on ikäänkuin kaukaisuuteen jatkuva “pylväsmetsä.” Pylväitä on kaikkiaan 856 kappaletta. Rakennuksen pohjapinta-ala on niin suuri, että sinne mahtuisi kaksi täysimittaista jalkapallokenttää. Ihmeteltävää meillä siis riitti.
Malagaan palauttuamme lepäsimme hetken, ja illalliselle lähdimme itsensä Antonio Banderaksen omistamaan ravintolaan, La Posadaan. Sielllä tarjoilijat innostuivat suomalaisista yhteislauluistamme niin, että poksauttelivat auki kuohuviinpullot ja tarjosivat lasilliset koko 41 henkilön seurueellemme.

Torstaina lähdimme retkeilemään Aurinkorannikon luksuskohteena tunnettuun Marbellaan sekä valkoiseen andalusialaiskylä Mijas Puebloon. Matkalla poikkesimme sen verran päätieltä, että teimme katsauksen bussin ikkunoista suomalaisten suosimaan Fuengirolaan. Kuulimme, että kaupungissa löytyy lähes kaikki palvelutkin suomen kielellä.
Marbellassa marssimme ensi töiksemme kahvilaan maistamaan churroja kera paksun suklaakastikkeen. Uppopaistetut munkkitangot kuuluvat Espanjalaiseen aamiaisperinteeseen ja churroja dipataan paksuun, suurustettuun kaakaoon. Ehkä ei kovin terveellistä päivittäin nautittuna, mutta mehän olimmekin lomalla.
Mijas Pueblo sijaitsee vuorenrinteellä, jonka näköalapaikoilta aukeavat upeat maisemat alas rannikolle. Niitä näkymiä ihastellen tapakset maistuivatkin ihan erityisen hyviltä.
Illaksi palasimme jälleen Malagaan, ja lähdimme yhteiselle flamencoillalliselle viehättävään tavernaan.

Perjantaina puolen päivän aikaan pakkasimme kimpsumme ja kampsumme linja-autoon, ja lähdimme kohti seuraavaa etappiamme Nerjaa. Ennen kirjautumista hotelliin kävimme ihmettelemässä Nerjan tippukiviluolia, ja taas loksahtivat suumme auki hämmästyksestä. Moni oli tippukiviluolissa vieraillut ennenkin, mutta tämä kohde teki vaikutuksen suuruudellaan ja mahtavuudellaan. Luolasto löydettiin vasta vuonna 1959 ja noin kolmasosa siitä on nykyään avoinna yleisölle ja suurimmassa järjestetään säännöllisesti konsertteja. Ryhmämme sai vartijalta erikoisluvan, ja pääsimme testaamaan akustiikkaa. Lauluhetki oli ikimuistoinen.
Päästyämme hotelliin sulivat suut messingille: jokaisen huoneen parvekkeelta avautui upea merimaisema. Yhteisellä illallisella hotellin notkuvien buffetpöytien ääressä kuului iloinen pulputus, kun jaoimme päivän kokemuksia.

Lauantaina oli vapaapäivä. Jotkut lähtivät tutustumaan Nerjan viehättävään pikkukaupunkiin, toiset linnoittautuivat hotellin altaille tai uimarannalle pötköttelemään.
Nerjan kaunein paikka lienee näköalatasanne Balcón de Europa, Euroopan parveke, josta avutuu upea näköala. Suoraan näköalatasanteelta vasemmalla sijaitsee kaupungin kuuluisin ranta, Calahonda, joka on painettuna myös moniin postikortteihin.
Illallisella vaihdettiin taas kuulumisia siitä, miten kukakin oli vapaapäivänsä viettänyt.

Reissun viimeinen kokonainen päivä sunnuntai enteili jo aamusta jälleen lämmintä. Kuumin päivä siitä tulikin, sillä parhaimmillaan elohopea kipusi neljänkympin lukemiin. Meillä oli ohjelmassa vierailu Sierra Nevadan vuoristoseuduille, oikeastaan vuoriston kupeessa sijaitsevalle hedelmälliselle alueelle, Costa Tropicalille. Siellä kohteemme oli Hacienda Señorio de Nevadan moderni viinitila, joka palvele myös hotellina. Viininvalmistuksen saloihin tutustuminen jälkeen pääsimme osallisiksi tilan sadonkorjuujuhlaan, joka koostui hyvästä ruoasta ja musiikista. Ja tilan antimista, tietenkin.
Päästyämme iltapäiväksi Nerjaan halukkaat ehtivät vielä uimaan ja nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä. Jäähyväisillalliselle Nerjan keskustaan suuntasimme jälleen joukolla. Vatsat vieläkin piukeina sadonkorjuujuhlien herkuista ihmettelimme, mihin mahaan enää mahtuvat eteemme kannetut lukuisat ruokalijit gambas pil pileistä miekkakalaan, ja söimme pitkään ja hartaasti.
Maanantaiaamuna aikaisen aamiaisen jälkeen, auringon noustessa Andalusian taivaalle, alkoi matkamme kohti Malagaa ja kotisuomea. “Mihinkäs mennään seuraavaavaksi”, mietittiin jo kotimatkalla.

Lukijamatkalaisen riimitys
ANDALUSIAN REISSU

Teräslinnulla laskimme Malagaan,
joka odotti kuin morsian kuumissaan.
Tuli Mäkisen Eija oppaaksi meille,
Osmon lampaita katosi heti harhateille.
Kävi kännykkä ja taksi pelastamaan;
sai paimen taas katraansa hallintaan.

Askelin raskain katuja kiertelimme,
ja viileistä lakanoista haaveksimme.
Vielä Picasson nonfigureja vilkaistiin,
se toinenkin silmä taulusta ”tsekattiin”.

Oli Cordoban kujia selostaen tutkittu,
kujanne jokainen tarkkaan nuuskittu.
Sitten Mezguitan mahtavan moskeijan
”spanskas” tuutista paikallinen lakeija.

Ei tarvinnut sentään polvilleen pyllistyä,
eikä näin väärään uskoon syyllistyä!
Osmo huolehti henkemme ravinnosta:
pohti suuntia kirkosta, elämänmenosta.

Tuli illastus pitkällä kaavalla raflassa;
oli iloa kaikilla vahvasti matkassa.
Veti toista laulua pöytäseuramme,
kun laulaa suohon Osmoa koitimme.
Heti kovat aariat vastaamme tuli!
Tiedä häntä, siihenkö voittomme suli?

Marbellan arkkitehtuuri meitä viehätti:
valkoiset talot ja Appelsiiniaukio liehitti.
Saatikka flamenco tavernan illassa,
Kivijärven mieskin lähes kaarena sillassa,
kun tanssityttö hänet kutsui pyörteisiin,
kengän kapsekin samalla testattiin!

Nerja, Andalusian helmenä hohti;
meren hopeinen tyyneys aatosta johti.
Tuntui lomalta taas seurassa terassilla
edessä siintävät ulapat sai oluet siemailla.
Ei tarvinnut lampsia enää kapeita kujia,
tutkia myymälöitä ja käytävän laattoja lujia.

Toiset ne kameraansa yhtenään suristi,
jotta kaikille näyttivät: ”Olen oikea turisti!”
Minä tyydyin vain Mattia jututtamaan
ja hyvää tarinaa veljeltä kuulemaan.

Tippukiviluolassa oli jo aiemmin käyty,
sen tuhatvuosien työ taiteessa nähty.
On luonnolla aikaa, taitoa ja välineet
luoda nämä ja katseet hämmenneet!

Taas päivä kaunehin meille annettiin,
kun picnicviinit ja ruuat eteen kannettiin.
Viinitila Costa Tropical Sierra Nevadassa
piti fiilikset kurssissa parhaimmassa!

Mutta majaamme vielä siitäkin selvittiin.
Harmitti niin, kun viinejä ruokia haaskattiin.
Ei vaan tunnettu vatsoja Pohjolan siellä:
emme voineet sellaista määrää niellä.

Vaikka ähkyä illalla jo kävellen purimme,
niin mässäilytiloihin jälleen tulimme.
Jäähyväisilta päätti tämän antoisan loman.
Kaiholla jätimme valkeat talot, maiseman soman.

Ovat näkymät mahtavat: vuoret ja rotkot.
Oliivipuut riveinä täyttävät rinteet ja notkot.
Myös tuottavat hedelmät, valko- ja punaviinin,
kun lennämme taivaalla Norwegian siivin.

Timo Kouttu