Viime viikolla useammassakin lehdessä käsiteltiin nuorten, erityisesti tyttöjen, pukeutumista. Asia nousi tapetille, kun Nousiaisissa sijaitsevan koulun rehtori toimitti oppilaiden koteihin kirjeen, jossa toivottiin tytöiltä peittävämpää pukeutumista. Rehtori kehotti viestissään vanhempia varmistamaan, että nuoret tulevat kouluun asiallisesti pukeutuneina, eivätkä puolialastomina. Hänen mukaansa monilla tytöillä oli alkukesän lämpiminä päivinä ollut enemmän uimarannalle kuin kouluun sopivat vaatteet.
Joissakin keskusteluissa kiiteltiin, että asiaan uskallettiin puuttua, mutta kyllä arvostelijoitakin riitti. Heitä, joiden mukaan asia ei olisi rehtorille edes kuulunut. Koulu kuitenkin valmentaa myös elämää varten, joten eikös rehtori tehnyt tässä asiassa ihan palveluksen tulevaisuutta ajatellen? Ei työpaikoillekaan mennä ihan millaisissa kuteissa hyvänsä.

Samalla viikolla tuli Mannerheimin Lastensuojeluliitolta tiedote, jonka mukaan kasvavat tytöt tarvitsevat positiivista palautetta ja hyviä aikuismalleja, sillä suurella osalla suomalaistytöistä on vaikeuksia hyväksyä itseään sellaisena kuin on.
Tiedotteessa todettiin myös asia, joka maalaisjärjellä ajateltuna on itsestään selvää: median välittämillä kuvilla on yhteys tyttöjen kehonkuvaan. Mitä enemmän tyttö vertasi itseään mediassa esillä oleviin naisiin, sitä tyytymättömämpi hän oli omaan ulkonäköönsä. Se, mikä minua sen sijaan hämmästytti oli tieto, että lähes 70 % tytöistä oli jutellut ystäviensä kanssa kuvamanipulaatiosta ja suuri osa oli myös käsitellyt omia kuviaan ennen niiden julkaisemista netissä.

Nuori tarvitsee malliksi aikuisia, jotka hyväksyvät itsensä ja arvostavat paitsi itseään, myös muita. Kannattaa aina joskus pysähtyä miettimään, olemmeko me itse sellaisia.