Kuuden asteen pakkanen on huurruttanut puut ja aluskasvillisuuden. Lauantaiaamu on vielä hämärä, kun 27 naista ympäri Suomea lähtevät peurajahtiin Stormin, Lopenperän ja Sammaljoen metsästysseurojen maille. On naisten peurajahdin aika, myös sunnuntaina.
Leipäsuon tien päässä kolme miestä kuulostelevat, joko kuuluu koirien haukuntaa. Koirat ajavat peuroja. Miehet ovat opastaneet naiset passipaikoille.
”Kuuluuko jo nilkutusta”, herkistelee Kari Kaaja Stormin seurasta.
Kuuluu. Se on merkki siitä, että peura on löytynyt.
”Nilkutus tarkoittaa mäyräkoiran ääntä. Se ei ole kunnon haukuntaa”, opastaa Kari.
Lähistöllä on pieni L:n muotoinen pelto. Sen pohjukassa on korkeahko mäentöyräs. Siellä näkyy oranssinen metsästysasu. Se on Sastamalasta kotoisin olevan Heli Ketolan päällä. Hän asuu nykyisin Vantaalla, mutta käy metsällä Sastamalassa.
”Mieltymys metsästykseen virtasi varmaan jo ihan pienenä äidinmaidossa, koska äitini on innokas metsästäjä. Lajissa kiehtoo luonto ja yhteisöllisyys”, miettii Heli.
Hän on osallistunut hirvi- ja peurajahteihin. Tosin hirvijahtiin ei pariin vuoteen.
”Yhden peuran olen kaatanut. Minulle on käynyt usein niin, että passipaikalleni on ilmaantunut eläin, jota sillä kertaa ei metsästetä. Siis hirvi peurajahdissa ja peura hirvijahdissa. Metsästän myös lintuja. Kyyhkysiä olen saanut saaliiksi.”
Töyrään ympäristössä on melko tiheää metsikköä. Sen siimeksestä kuuluu koiran ääntä. Heli kuuntelee tarkasti. Ääni on vielä kaukana. Mutta nainen polvistuu ja tähyilee metsään. Kivääri ei nouse ampuma-asentoon.
”Tämä on Tikka. Piipun päässä on äänenvaimennin. Tikka on kovaääninen ja vaimennin myös pehmentää rekyyliä,” juttelee Heli.
Jälleen kuuluu koiran haukuntaa. Se lähenee hiljaksiin. Helin silmät etsivät peuraa. Puiden lomassa onkin yksi jahdin kohde, mutta melko etäällä.
Lauantaiaamun jahti on lopuillaan. Heli kerää kamppeensa ja lähtee kohti tietä ja kyytiä.
”Nähtiinpä edes jotakin. Peura oli vain liian kaukana. Risukossa en olisi saanut kunnon osumaa, joten vastuuntuntoisena metsästäjänä jätin ampumatta. Mutta hyvä näinkin.”
Paluumatkalla L:n muotoinen pelto paljastaa silmille peuran. Se loikkii iloisesti ja vauhdilla pellon poikki kohti uusia metsäseikkailuita.
Viides kerta toi ennätyksen
Naisten peurajahti järjestettiin nyt viidennen kerran. Eikä turhaan, sillä perjantai-illan ja sunnuntain kello 13:ta välillä jahtinaiset kaatoivat 18 peuraa.
”Se on ennätys. Eli jahti onnistui hyvin”, kertoo Katja Saari, joka on ollut joka kerta junailemassa jahtia.
Naisten osuus metsästäjistä on hiljaksiin kasvussa. Metsästyskortin lunastaneita naisia on noin 22 000 ja miehiä 288 000. Sastamalassa metsästäviä naisia on alle kolmekymmentä.
Lue koko juttu 5.12. Alueviestistä.
Oikeutta myös peuroille.
Sitten kun ensimmäinen lentää konepellille ja siitä sisään alkaa kiljunta (jos hengissä) peura ja hirvikantaa vähennettävä! Luonnollinen kuolema ei toimi.
Sudet tapettava, koska uhkaavat peurojen henkeä!
En arvosta. Enkä pidä siitä, että lehdistö nauttii kirjoittaessaan metsästyksestä. Riistanhoitoa on kautta aikain tehty, ei niist elämöity.
Varokaa harhaluoteja .
Se on Etelä-Tyrvään Erämiehet eikä mikään Sammaljoen metsästysseura
Metsästävä anoppi – pelottava jo pelkästään ajatuksena
Olen itsekin niille reissuille joskus osallistunut. Nyt vaan oli tapahtuma niin lähellä joulua ettei kiireeltä onnistunut. Tpiveena ensi vuonna hieman aiemmin, toki osallistujista ei varmaan pulaa ole. Hienoa, että naisistakin löytyy yhteisöllisyyttä, Katja voisi perustaa oman seuran kuten hirvi-peurajahtiin!
Hirvien kaatolupia lisättävä rajusti! Ne tuhoaa taimikoita!