Kiusaaminen alkoi neljännellä luokalla pienessä maaseutukoulussa Sastamalassa ja kun Noora (nimi muutettu) siirtyi Sylvään yläasteelle, tulivat samalle luokalle myös kiusaajat. Kiusaaminen muuttui rajummaksi. Ennestään se oli ollut lähinnä henkistä, yläasteella jo fyysistäkin.

Lisäksi Nooraa koskevia viestejä kiersi koulussa Tellonym-sovelluksen välityksellä. Niitä lähetettiin myös hänelle itselleen. Tellonym on nuorten suosima sovellus, jossa viestejä lähetetään anonyymisti eikä vastaanottaja tiedä, kuka viestin lähettäjä on. Viestit olivat rankkaa nimittelyä ja arvostelua.

Itsensä viiltelyn Noora oli aloittanut jo viidennellä luokalla, mutta kiinni hän oli jäänyt siitä vasta kuudennella luokalla, kun Nooran ystävä kertoi asiasta Nooran äidille Jaanalle (nimi muutettu.)

”Meillä on ollut äidin kanssa aina hyvät ja läheiset välit, mutta en halunnut pahoittaa äidin mieltä tai tuottaa hänelle surua”, Noora perustelee vaitioloaan.

Jaana oli luonnollisesti järkyttynyt kun sai viiltelyn tietoonsa.

”Olin aivan neuvoton ja laitoin saman tien sähköpostia koulupsykologille. Myös koulukiusaaminen tuli itselleni täysin yllätyksenä.”

Erikoislääkäri otti asian vakavasti

Jaana odotti asioiden lähtevän etenemään nyt vauhdilla, mutta toisin kävi.

”Kun sähköpostistani oli jo mennyt kolmisen viikkoa, laitoin uudestaan kyselyä koulupsykologille ja vasta sen jälkeen hän tapasi Nooran”, Jaana muistelee ja tarkistaa asian sähköpostitililtään.

Noora kertoo tavanneensa koulupsykologia noin kerran kuussa muutaman kuukauden ajan. Sitten tapaamiset loppuivat, eikä jatkosta ollut mitään puhetta.

”Ajattelin, että olen täysin arvoton enkä sitten varmaan edes ansaitse asiantuntija-apua”, Noora selvittää.

Jaanan mielestä tapaamiskertojen väli oli myös aivan liian pitkä.

Tilanne ajautui lopulta siihen pisteeseen, että Noora kävi yläastetta kevennettynä, eli vain kolmisen päivää viikossa. Viiltely jatkui ja paha olo kasvoi. Ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen Jaana varasi tyttärelleen ajan yksityiselle lääkärille ja sieltä hän sai lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle Sastamalaan.

”Tuntuu, että vasta erikoislääkäri Sirpa Hunnakko Purressa otti asiamme vakavasti ja kertoi esimerkiksi siitä, millaisiin tukitoimiin olemme oikeutettuja”, Jaana kiittelee.

Nuorisopsykiatrian poliklinikan kautta Nooralle on järjestynyt viime vuosien aikana myös monet hoitojaksot osastolla, ja välillä on ollut tarvetta myös kriisijaksoille.

Ammattikoulussa ei enää kiusata

Noora täyttää pian 16 vuotta ja tällä hetkellä hän käy ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta. Hän asuu sijoitettuna nuorille tarkoitetussa lastensuojelulaitoksessa, koska häntä ei vielä uskalla jättää yksin kotiin vanhempien ollessa töissä. Viikonloput ja lomat Noora viettää vanhempiensa luona.

”Tämä on varmasti oikea järjestely, vaikka kaipaankin kotiin”, Noora sanoo.

Noora tapaa edelleen nuorisopsykiatrian poliklinikan erikoislääkäriä noin kahden viikon välein, lisäksi hän käy psykofyysisessä fysioterapiassa sekä kuvataideterapiassa, molemmissa kerran viikossa.

”Varsinkin tuosta psykofyysisisestä fysioterapiasta on mielestäni ollut suuri hyöty”, Noora miettii.

Viime toukokuun jälkeen Noora ei ole itseään viillellyt. Hän kokee muutenkin voivansa juuri nyt aika hyvin. Ammattikoulun myötä kiusaaminenkin on jäänyt.

”Mutta kyllä itsetuhoisia ajatuksia nousee aina välillä mieleen”, hän myöntää.

”Pahasta olosta on edelleen vaikea puhua äidille suoraan, mutta olemme kehittäneet sellaisen systeemin, että laitan äidille viestin, vaikka istuisimme samassa huoneessa”, Noora selvittää.

Kiusaamisella vakavat seuraukset

Jaana ihmettelee, miksi heitä ei ohjattu nuorisopsykiatrian palveluiden piiriin koulun kautta.

”Ongelma oli kuitenkin tavallista vakavampi, sillä Noora oli jopa sanonut koulupsykologille tappavansa itsensä heti koulupäivän päätteeksi”, hän kertoo.

”Vanhemmat ovat tällaisten asioiden keskellä neuvottomia ja hädissään, eivätkä kaikki edes tiedä, mistä apua voisi lähteä hakemaan.”

Kiusaajilleen Noora ei kaikesta huolimatta toivo mitään pahaa tapahtuvaksi, vaikka he hänen nuoruutensa pilasivatkin.

”Sen sijaan toivon, että jos joku kiusaamista harrastava lukee tämän, hän ymmärtäisi miten vakavat seuraukset sillä voi olla. Paha olo ei todellakaan näy aina ulospäin”, Noora muistuttaa.

Haastateltavien nimet on muutettu perheen ja heidän lähipiirinsä suojelemiseksi.

Koulupsykologit priorisoivat akuutteja tilanteita

Sastamalan kaupungin opetuspäällikkö Kati Heikkilä, olisiko Noora voitu ohjata kouluterveydenhuollon kautta nuorisopsykiatrian palveluiden piiriin, koska niitä hän selkeästi tarvitsi?

”Lasten- ja nuorisopsykiatrialle vaaditaan lääkärin lähete. Koulupsykologi voi ohjata perheen ottamaan yhteyttä koululääkäriin tai lastenlääkäriin ja lääkäri voi tarvittaessa tehdä lähetteen nuorisopsykiatrialle. Myös kouluterveydenhoitaja voi ohjata lääkärille”, Heikkilä vastaa.

Kouluterveydenhuollosta Sastamalassa vastaa Sotesi. Perusopetus vastaa koulupsykologi- ja kuraattoripalveluista.

Montako koulupsykologia Sastamalan alueella on ja onko normaalia, että vanhemman yhteydenotosta siihen, kun nuori pääsee koulupsykologin vastaanotolle, kuluu niinkin pitkä aika kuin tässä tapauksessa Nooralla, vaikka tilanne viiltelyn takia olikin akuutti?

”Esi- ja perusopetuksessa on kolme koulupsykologia. Yksi koulupsykologi lisättiin valtuuston päätöksellä 1.8.2019 alkaen. Pystymme vastaamaan lakisääteisesti ensimmäiseen keskustelupyyntöön viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä ja kiireellisissä tapauksissa samana tai seuraavana päivänä.”

Heikkilän mukaan koulupsykologit priorisoivat akuutteja tilanteita ja muokkaavat aikataulujaan tarpeiden mukaisesti.

”Jos jostain syystä vastausta aikarajoissa Wilma-viestiin ei kuuluisi, on akuuteissa tilanteissa syytä olla yhteydessä kouluun tai jättää soittopyyntö koulupsykologille.”