Onko meillä varaa haaskata ruokaa?

Hämmästyin viime viikolla julkaistua tietoa, jonka mukaan kippaamme vuodessa roskikseen syömäkelpoista ruokaa 23 kiloa per henkilö. Joillakin hävikkiä ei synny juuri lainkaan ja joku toinen haaskaa peräti 160 kiloa. Kaikkiaan kotitaloudet siis laittavat syötävää tavaraa roskiin 120-160 miljoonaa kiloa, mikä on noin kaksi kertaa enemmän kuin kauppojen pois heittämä ruokamäärä. Ja sitten me valitamme, että ruoka on kallista!

Samainen tutkimus paljasti, että hävikkiä syntyy vähemmän, jos ruokaostokset hoitaa mies. Onko tähän ongelmaan siis ratkaisu se, että laitetaan isäntä kauppa-asioille? Vai pitäisikö meidän kuitenkin oppia tiedostamaan paremmin kulutustottumuksemme ja parantaa tapamme, käy kaupassa sitten nainen tai mies?

Ruokahävikin ympäristövaikutukset ovat suuremmat kuin esimerkiksi elintarvikkeiden valmistuksen ja kuljetusten tai tuotepakkausten aiheuttama ympäristökuormitus. Niinpä haaskaamisen lopettaminen olisikin suuri ekoteko. Hukkaan heitetyn ruuan tuottaminen on suuri ja vallan turha taakka ympäristölle ja sitä kautta meidän kaikkien hyvinvoinnille.

Yksi syy ruokahävikkiin on Maa- ja kotitalousnaisten mukaan uusavuttomuus. Ruokaa kyllä osataan tehdä, mutta ei käyttää tähteitä. Niitä tuunaamalla kun saisi oikein maukasta arkiruokaa.

Voisihan talkoisiin tulla mukaan myös TV. Joka kanavalla pyörii kokkausohjelmia, joissa glaseerataan, freesataan, flambeerataan ja kandeerataan, mutta voisipa joukossa olla sellainenkin ohjelma, jossa eilisestä riisistä, nahistuneesta kiinankaalista ja muista jääkaappiin jääneistä jämistä tehtäisiin vokkia ja keitetyistä perunoista espanjalaista tortillaa ja niin edelleen. Uskoisin, että tällainen ”niksi-kokki” saisi äkkiä oman fanijoukon.

* * *

Eräs äiti päivitti facebookissa näin: ”Lapsi kysyi, kun aloittelin ruuanlaittoa, että ei kai tänään ole ´mitä-kaapista-löytyy -päivä´ ja vastaus oli, että on.” Meillä kaikilla pitäisi olla sellaisia päiviä.

Maija Latva