Tuttu mies Vammalan postin palvelutiskin takana, Taisto Santala, jää perjantaina eläkkeelle työskenneltyään 44 vuotta saman työnantajan palveluksessa.

“Vikkelät kädet, nopea äly ja huumorintaju auttoivat uralla eteenpäin”, hän virnistää.

Santalan uran ensimmäinen pesti oli jouluapulaisena Illon postiasemalla, ja sitä seurasi kesäinen työrupeama kyläraittien maalaiskirjeenkantajana. “Kesätyö oli kohtalokas virhe, sille tielle sitten jäin”, rakennusmestarin ammatista haaveillut mies nauraa.

Mies, mopo ja kyläraitti
Postinkantajan arki oli Santalan maalaisvuosina, 1960 – 70 -luvuilla, kaukana nykyisestä, ja työn haastavuus hieman toista luokkaa. Mies ja mopo olivat erottamaton pari kylillä, ja kun lumikinokset estivät kaksikon kulun, tulivat isännät hevosineen ja rekineen apuun. “Reellä kuskattiin miestä, mopoa ja postia. Ja aina perille asti. Posti ei jäänyt jakamatta, vaikka myöhässä joskus tulikin. ”

Ajat olivat erilaiset siinäkin mielessä, ettei kukaan valittanut postin viivästymisestä. Postimies tunsi asiakkaansa ja oli moneen taloon tervetullut ja odotettu kahvivieras. “Paljon on muuttunut lyhyessä ajassa. Tehokkuusajattelu näkyy nykyään kaikkialla, niin ihmisten arjessa kuin työelämässäkin. Surullisena olen seurannut myös kylien hiljentymistä. Ennen Sammaljoellakin oli oma postiasema, pankkeja ja kauppoja. Nyt sieltä kuolee jo koulukin.”

Työn suola
Maalaiskirjeenkantajasta tuli sittemmin Illon postiasemanhoitaja, ja samoissa tehtävissä hän toimi myös Sammaljoella, Karkussa ja Mouhijärvellä. Postivirkailijaksi Vammalaan hän siirtyi 1990-luvun alussa. Vuosikymmen tarjosi Santalalle paljon uusia työkuvioita muun muassa järjestelmäsuunnittelijana ja -neuvojana. Hän myös koulutti satoja postilaisia erilaisiin postin sekä pankki- ja vakuutusalan myyntitehtäviin.

“Viime vuodet työni suola on muodostunut kreisihuumoria viljelevistä työtovereista sekä asiakkaiden kirjosta”, hän kuittaa.

Mies arvelee, ettei ole montaa sastamalalaista, joita hän ei olisi ikinä tavannut. Tähän liittyy myös eläköitymisen suurin haaste. “Viimeistä kertaa jouluhässäkkää seuratessa tuli haikea olo. Kun on tottunut työnsä puolesta juttelemaan satojen ihmisten kanssa miltei päivittäin, merkitsee eläköityminen valtavaa muutosta. Vaikka onhan minulla suunnitelmia. Enemmän aikaa valokuvaukselle sekä remontti- ja rakennushommille.”