Ruoka on intohimoja herättävä aihe. Puhutaanpa sitten kouluruokailusta, ruokapalveluista, keskuskeittiöistä, valmistuskeittiöistä tai ateriakuljetuksista vanhuksille. Luin vesi kielellä juttua ranskalaisesta koulusta, jossa oppilas syö neljän ruokalajin koululounaan oppien samalla pöytätavoista ja ruuan ekologisuudesta. Ruoka valmistetaan koulun omassa keittiössä ja raaka-aineet ovat tuoreita ja lähellä tuotettuja. Olipa tällä ranskalaiskoululla oma kasvimaakin ja opetusohjelmassa puutarhanhoitoa. Tässä opinahjossa koululounas ei tosin ole ilmainen, vaan kustantaa vajaat viisi euroa.
Sastamalassa vanhuksille kotiin kuljetettavien aterioiden valmistus on tapahtunut maaliskuun alusta lähtien Hopunkallion keskuskeittiössä. Samassa yhteydessä ruokien toimitukset muuttuivat niin, että ateriat kuljetetaan nykyisin asiakkaille kahtena päivänä viikossa jäähdytettyinä. Ainakin alkuvaiheessa muutos synnytti paljon keskustelua ja yleisönosastokirjoittelua. Huittisissa puolestaan kotipalveluasiakkaiden ruoka kuljetetaan kuudesti viikossa ja ateriat viedään lämpiminä.
Lisää Huittisten ruokapalveluluasioista voit lukea sivuilta 5 ja 11. Harvoissa Suomen kouluissa taidetaan tätä nykyä herkutella keittäjän leipomilla sämpylöillä, kuten Loiman koulussa Huittisissa aina keittopäivinä tehdään.
* * * *
Parhaillaan vietetään nuukuusviikkoa ja Sastamalassa kestävästä kuluttamisesta kiinnostunut opiston nuukuuspiiri järjesti eilen valaisevan tapahtuman teemaviikon tiimoilta. Meistä aika monella lienee petrattavaa, kun puhutaan ruokahävikistä. Suosittelen lukemaan sivulta 35, kuinka paljon heitämme vuodessa ruokaa roskiin. Tuntuu pahalta.
Näillä eväillä nyt mennään. Tehty mikä tehty kuten tuo Hopunkallion verstaskin. Niitten seinien sisäpuolella tehdään mitä voidaan, kauheasti ei voida. Eikä ainakaan halvemmaksi tule kuin entisellä tavalla kokattuna. Tuloskin on mikä on, mutta niilläkin eväillä elää…kun vaihtoehdot ovat vähissä.
Ehkä järki sentään voittaa ja aletaan kotipalveluateriat kuljettaa viitenä ellei seitsemänä päivänä viikossa. Kouluilla voivat laittaa oppilaillensa ruuan itse ja hopunkallio keskittyy vain muutaman sadan metrin säteellä olevien asiakkaitten muonitukseen. Siellä olevat tilat ja laitteet ovat puutteelliset kaikkeen siihen kokkaamiseen jota sitä tontilta haaveillaan tehtävän. Ellei sitten siirrytä kolmivuorotyöhön, mutta sekö olisi edullista?
Kaatuneissa ja osin vielä pystyssä olevissa sosialistisissa maissa tuo henkilökulttiin perustuva palvonta saa meillä Saastalamassa uusia visionäärisiä muotoja eli soppatehtaan muodossa!
Kyllä se Hopunkallion keskuskeittiön ruoka maistuu monelle oppilaalle, kun kotona jääkaapissa paistaa pelkkä valo. Kyseinen keittiö on hyvä ja tarpeellinen. Aikansa se tietysti ottaa että kaikkeen tottuu. Kouluja ja päiväkoteja tulee tietysti kokoajan lisää.
Tuohon et usko itsekään tai sitten olet päättäjä joka on kyseisen laitoksen hyväksynyt tai sinulla ei ole ollenkaan lapsia!
Kyllä se maistuu kun pakko on. Valitettavasti on heitäkin joilla kotona ei ole jääkaapissa edes lamppua, mutta se asia ei Hopunkalliota kehumalla tule autetuksi. Keittiö on susi, millään mittarilla mitattuna se ei ole edes tyydyttävä.
Kaupunki lähti soitellen sotaan: Kaikkihan ruokaa osaavat laittaa ja se sujuu missä tahansa keittiöntapaisessa, minkä tahansa mestarikonsultin lanseeraamilla ja kehumilla vehkeillä. Tämä liki eläkeikäisten asiaatuntemattomien päättäjien ajatuksena. Nyt ei ole tahoa joka osaisi laskea pajonko rahaa oikeasti kuluu, jo kulutettujen miljoonien lisäksi. Ei tule millään mittarilla halvemmaksi, ei säästy työtä ei palkkamenoja.
Kaikkeen tottuu, se on fakta. Se on tuttua jo historiasta. “Siperia opettaa”. Harmillista on, että pitää tottua takaperoiseen. Kymmenen vuoden päästä Sastamalassa on sukupolvi joka ei paremmasta tiedä. Jotenkin surullista, toisenlaisiakin mahdollisuuksia OLISI ollut. He jotka muistavat, ovat loppuun uupuneet eivätkä jaksa enää ruoka-asioita miettiä.
Onneksi Huittisissa taidetaan tajuta asiat paremmin! Toivottavasti ottavat vielä tarkemmin oppia naapurinsa pahasta mokasta.
Kuka ottaa vastuun tästä Hopunkallion epäonnistuneesta keittiöstä. Siellä ei ole resursseja ja tiloja niitten ruokamäärien lähettämiseen maailmalle mitä on suunniteltu. Henkilökunnan selkänahasta tulee ne niin sanotut säästöt.