Viime viikolla kirjoitin kuluttajien ostoseurojen valumisesta naapurikuntiin, nyt suuntaan kritiikin kuntapäättäjiin. Julkisia hankintojahan säätelee oikein laki, mutta senkin puitteissa päättäjillämme on mahdollisuus valita paikallista.

Kilpailuttamisella halutaan tietenkin säästää veronmaksajien rahoja, mutta toimivatko säännökset paikallisesti ajateltuna aina edullisesti? Häviäjiksi joutuvat usein kunnille jo työllistämisnäkökulmastakin tarkasteltuna tärkeät pienet ja keskikokoiset yritykset. Se, miten alueen yrityksillä menee, ei suinkaan ole yhdentekevää millekään kunnalle tai kaupungille.

Hankkeet kilpailutetaan usein niin isoissa kokonaisuuksissa, että monet pienemmät yrittäjät ovat automaattisesti pelistä pois. Tämän vuoksi olisi  tärkeää, että hankintoja pilkottaisiin pienempiin osiin. Kunnan ei tarvitse myöskään kilpailuttaa pelkän hinnan perusteella, kriteeriksi käy laatukin.

Väärin perustein kunta ei tietenkään saa suosia paikallisia yrityksiä hankintoja tehdessään. Pitää kuitenkin huolehtia, että ne eivät automaattisesti jää kilpailun ulkopuolellekaan. Kunnan hankintoja koskevasta laista ei taida olla tarpeeksi tietoja kummallakaan osapuolella. Aiheesta kaipaisivat koulutusta niin tavaroiden ja palveluiden tuottajat kuin hankinnoista päättävät henkilötkin.

Paikalliset yritykset kannattelevat lähihyvinvointia monella tasolla. Kyse ei myöskään ole mistään nappikaupasta, sillä kunnat ja kaupungit tekevät hankintoja vuodessa yli 22 miljardilla eurolla.