Satuitteko huomaamaan iltapäivälehden sivuilla uutisen mielipiteitä herättäneestä syntymäpäiväkakusta lastenkutsuilla? Äiti, ruokabloggaaja, tarjosi lapsensa syntymäpäiväjuhlissa vieraille kakuksi koristetun vesimelonin, otti kuvia ja kirjoitti siitä blogiinsa. Kansa internetin keskustelupalstoilla raivostui ja ihastui. Toiset hermostuivat siitä, ettei lapselle tarjottu perinteistä kermakakkua. Toiset ihastuivat ideaan, mutta kiivastuivat siitä, että ensimmäiset olivat ylipäätään hermostuneet.
Ruoka kuuluu päivän polttaviin puheenaiheisiin, ainakin jos mediaa on uskominen. Keskustelua seuratessa huomaa, että mielipiteitä on yhtä monta kuin on keskustelijaakin. Yhtä oikeaa ruokavaliota tai tapaa syödä ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Jopa se omalle itselle sopivaksi koettu ruokavalio todennäköisesti elää ja muuttuu ajan mittaan. Mieltymykset muuttuvat, elämäntilanne muuttuu, kaupan valikoimakin muuttuu. Ruokailutottumukset muovautuvat vähitellen, eikä muutosta aina ole helppo huomata. Omien tottumusten vertailu naapurin ruokailutottumuksiin sitä vastoin on helppoa. Erityisen helppoa se on silloin kun naapuri kirjoittaa niistä blogiinsa, ja ottaa vielä kuviakin. Siinä sitten arvostellaan, vertaillaan ja kommentoidaan.
Mikä siinä onkin, että osa ihmisistä vetää herneen nenäänsä heti kun puhe kääntyy ruokaan tai ruokailutottumuksiin? Asiat taitavat omassa elämässä olla vähän liiankin hyvin, jos toisen, jopa tuntemattoman ihmisen syöminen herättää voimakkaita tunnereaktioita. Ehkä ne ovatkin juuri tunteet kommenttien taustalla, joihin pitäisi kiinnittää huomiota. Joku kirjoittaa kärkkään kommentin vesimelonikakusta, mutta hermostumisen taustalla piileekin syyllisyys siitä, ettei ole muistanut tarjota jälkikasvulleen tuoreita hedelmiä niin usein kuin olisi halunnut. Huono omatunto nostaa päätään, ehkä syyllisyyskin.
Terveellisistä elintavoista, joihin terveyttä edistävä ruokakin lasketaan, puhutaan kaikkialla ja jatkuvasti. Tiedon määrä on valtava. Pitäisi, kuuluisi, kannattaisi – soi mantra korvien välissä. Helposti tuntuu unohtuvan se, mikä omissa elintavoissa jo on terveyden kannalta hyvää. Luonnosta nauttiminen, kyky rentoutua kiireisessä arjessa tai päivittäinen mustikka-annos ovat kaikki tutkitusti terveyttä edistäviä taitoja ja tapoja. Omien terveyttä edistävien tapojen tunnistaminen voi auttaa aukaisemaan silmät muidenkin tapoja kohtaan. Ehkä joku todella rentoutuu keksimällä mitä mielikuvituksellisimpia ruokalajeja hedelmistä.
Sallivuutta kaipaan ruokaan ja terveellisiin elintapoihin liittyviä keskusteluja seuratessani. Se, mikä itselle on parhaaksi havaittu tapa syödä, tuskin on paras tapa naapurille. Sallivuus ei tee pahaa ihan konkreettisella tasollakaan. Sallimalla itsensä ennakkoluulottomasti innostua esimerkiksi siitä paljon puhutusta vesimelonikakusta, voi löytää aivan uusia makuelämyksiä. Tai uuden inhokkiruokalajin. Silloin on ihan sallittavaa nautiskella kermakakusta lastenkutsuilla.
Kirjoittaja on Sastamalan Ruoka- ja Puhtauspalvelut Oy:n ravitsemusterapeutti
