Sastamalalainen lintuharrastaja Risto Syrjä löysi toukokuussa koskikaran pesän, jossa oli viisi poikasta. “Poikkesin tavallisella linturetkelläni paikalle, jossa käyn aina silloin tällöin talvisin katsomassa näkyykö koskikaroja. Näin silmänurkastani ohi lentävän mustavalkean linnun, ja kesän kynnyksellä kun oltiin aivoni sanoivat, että kirjosieppohan se siinä lensi. Pari sekuntia myöhemmin tuli oivallus, että eihän se ollut kirjosieppo, kun se oli niin iso ja siitä alkoi jännittävä kiikarointi. Pyrin varmistamaan, että oliko se todella koskikara”, Syrjä muistelee.
Hetken päästä mies sai linnun jälleen näkyville. “Näin, että sillä oli suu täynnä ruokaa ja oivalsin että se on koskikara, joka on viemässä poikasilleen ruokaa. En ollut koskaa aiemmin nähnyt koskikaraa sulan maan aikana, saatikka sen pesää.”
Havainnostaan Risto Syrjä ilmoitti Birdlife:n Tiira järjestelmän kautta ja oli yhteydessä myös Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen koskikarojen kesähavainnoista ja rengastuksista vastaavaan henkilöön. “Pienen alun epäsuskon jälkeen innostus ja riemu havainnosta oli sielläkin päässä suuri ja sovimme että he tulevat rengastamaan linnut muutaman päivän päästä. Kun rengastaja ja Pirkanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen edustaja tulivat paikalle ja heille varmistui, että kyseessä oli todellakin koskikaran pesintä ja pesässä oli peräti viisi poikasta, oli kuin lintuharrastajille olisi tullut joulu keskellä kesää”, Syrjä naurahtaa.
Risto Syrjän havainto oli merkittävä, sillä kyseessä on uusi pesimälaji Sastamalalle ja samalla Pirkanmaan eteläisin. Viimeisen 12 vuoden aikana kyseessä on toinen pesintä koko Pirkanmaalla.
Lue koko juttu Alueviestistä 15.6.
Kuvat: Risto Syrjä
On kyllä hienoja kuvia
Ja sitten annamme tipusille rauhan.
Ei ryntäystä putkien ja maastureiden kanssa ympäri Suomea, bongarit.
Jos aikuisilla miehillä ei ole muuta touhua kuin säntäillä kalliilla bensalla/dieselillä maita ja mantuja (missä se kuuluisa perhe ja arki?), niin vähissä ovat eväät.
Mutta hienoja kuvia. Nämä riittävät. Nyt linnuille siis rauha. Mammalla on täysi työ ruokkia katrastaan veden partaalla.
Hienoja kuvia ja hieno löytö! Mutta täysin samaa mieltä kuin edellä kommentoinut: Annetaan emolle ja poikasille pesä- ja kotirauha! Jos olisin itse pesän löytänyt, en kertoisi sen tarkkaa sijaintia kenellekään kertonut, että lintujen pesimisrauha säilyy. Ellen ihan väärin muistele, myös koskikara voi hylätä reviirinsä jos sitä liikaa ja liian pitkään häiritään tarpeettomalla lähestymisellä. Miten lienee tilanne silloin kun sillä on poikasia..
Hyvää kesää ja luontohetkiä!
Lipsahti kommenttiini edellä hauskan hassu lause, mutta eiköhän se vielä tolkullinen liene..
paperilehdessä on toi koko stoori ja siinä nimenomaan sanotaan että paikkaa ei kerrota,hienoja kuvia ja hieno löytö!
Hyvä juttu kun ei kerrota Paperilehteä en ole vielä päässyt lukemaan
Paperilehti näkyy netissä jo tiistaisin!
Niinhän sen paperilehden voi netistä lukea näköispainoksena, jos on tietokone tai tietynlainen älypuhelin käytettävissä haluamanaan lukuhetkenä. Tosin, silloin kun olen lehden netistä lukenut, on se tuolloin näkynyt tietsikallani”vasta” lehden ilmestymispäivänä, klo yhdeksän jälkeen.
Kaunis lintu!