Videolla tunnelmapaloja.
Vanhan kirjallisuuden päivät kokoavat kirjan ystävät Sastamalaan Sylvään koululle.
Innokkaat tapahtumakävijät puikkelehtivat perjantaina aamupäivällä kirjapöytien ja -hyllyjen lomassa.
Helsingissä asuva, Sastamalan Kutalassa mökkeilevä Anni Rainio oli saapunut tapahtumaan neljättä kertaa.
“Tämä on mukavan rento kesätapahtuma. Yleensä vaan kiertelen ja katselen, mutta nyt minulla hakusessa erityisesti itämaista filosofiaa ja teen valmistusta käsittelevät teokset.”
Tuukka Kauppi etsi ja löysi Aku Ankan taskukirjoja.
“Mulla on näitä jo useita kymmeniä kotona. Taskukirjoissa on hauskoja juttuja ja tapahtumia. Mikki Hiiri on fiksumpi kuin Aku, ja siksi pidän siitä ehkä enemmän. Olen ollut kirjapäivillä ennenkin”, hän jutteli.
Salme Korventausta vietti päiväänsä kirjojen etsimisen sijaan ohjelmaa kuunnellen.
“Luen e-kirjoja tabletilta ja älypuhelimesta, koska näköni ei riitä perinteisen kirjan lukemiseen. Siksipä jätänkin nykyään kirjalöydöt tekemättä. Tänä vuonna olen iloinen siitä, ettei ohjelmassa ole päällekkäisyyksiä, joten voin nähdä ihan kaiken.”
Kirjapäivien avajaisissa jaettiin Suomen tietokirjalijat ry:n Warelius-palkinto, jonka saivat tunnustuksesta silminnähden liikuttunut Raisa Cacciatore sekä Jukka Mäkinen.
Mitä laulua Jari Andersson lauloi puhujanpöntössä? Mikä on eduskunnan täysistunnon käytetyin kirjasiteeraus? Mitä mietti kirjapöytien lomassa tavattu europarlamentaarikko Merja Kyllönen? Kirjapäivistä enemmän 6.7. Alueviestissä.
Hyvä, tämänlaiset tapahtumat kohentavat Tyrvään ilmettä! Positiivisesti!
Hienoa, että Alueviestikin on oppinut arvostamaan kirjapäiviä. Näin ei ollut edellisen päätoimittajan aikana.
Eikö purpureista tule mitään juttua?
Samaa olen ihmetellyt. Oli hienot purpurijuhlat jälleen kerran, kiitos niin ohjelman suorittajille kuin järjestäjille talkooporukoineen. Nyt oli sääkin mitä mainioin ja yleisöä runsaasti paikalla. Alueviesti ja Tyrvään Sanomat eivät juurikaan noteeraa purpurijuhlia, mutta syykin taitaa olla hyvin tiedossa.
Syy on tiedossa: Uusiutuva, valtakunnallinen kulttuuritapahtuma menee heittämällä kiinnostavuudessa ohi oluthuuruisista karaokenurkkajumpeista.
Oletkos osallistunut joskus purpurijuhlille? Osallistuin ensimmäisen kerran 47 vuotta sitten ja eilen viimeisimmän kerran. En ole havainnut mainitsemaasi oluenhuuruista karaokea, vaan mainioita kansanmusiikkiin ja -tanssiin ja hieman muuhunkin kulttuuriin liittyviä esityksiä. Juhla-alue on viimetteen päälle, perinteinen hernekeitto maittavaa, munkit herkullisia ja letut parasta laatua. Paas poiketen ensi vuonna, jos et ole käynyt aikaisemmin.
Nelisenkymmentä vuotta Suvisoitosta alkaen kävin purpureilla. Sitten keppana ja karaoke korvasi pikkulavan esiintyjät ja monet hyvät juontajat katosivat. Esiintymään kelpasi kuka vaan Satumaan laulaja. Ymmärrän toimittajan tuskan, kun pitäisi kirjoittaa juttu, mutta ei kehtaisi ihan mitä vaan kehua. Nimikään ei vastaa sisältöä, purpuri ei ole juotavaa.
Hienot purpurijuhlat oli jälleen ja mikä parasta, paljon nuoria soittajia.
en o käyny purpureilla 10v enkä me mutta voin kirjottaa teille sen jutun.ensin valokuva viulisti yrjö kaskesta Pielavedeltä ja toinen annelista ja poika topista 8v jotka tulivat laviasta asti,he kehuvat vuolaasti hienoa tapahtumaa johon on kiva tulla vuodesta toiseen,etenkin runsas nuorten esiintyjien runsaus saa kiitosta,topi 8v nautti jäätelöstä.sitte kuva b.jaakolasta joka kilpaa säteilee auringon kanssa.birre kiittelee onnistuneesta tapahtumasta suurta talkoo joukkoo joka vuodesta toiseen tekee pyytentö työtä kulttuurin eteen ja lopuksi toivoo vieraat jälleen ensi vuonna tervetulleeksi.sää suosi tapahtumaa lauantaina,sunnuntain sade kuurot eivät juhla kansaa häirinneet.
Paremmin raportoit kuin toimittajat!
Tämä lehdistön vammalakeskeinen toimita on niin tuttua viestiä.
johonkin ne moottori pyörätkin häipys…
pääasia että lentopallo pysyy otsikoissa
kun Panu Rajalan jälkeen ohjelma johtajaksi valitaan Birgit P Jaakola niin eiköhän ne Purpuritkin ala näkyyn.
Yhteistyö alkaa myös Gregorianan kanssa ja Potilan hallia on kyselty konsertin pitopaikaksi
Miksi Vanhan kirjallisuuden päivillä pitäisi näkyä joku asiaan liittymätön kyläjuhla? Mitä kirjallisuuteen liittyvää ei Kiikoisissa tapahdu. Onkos kiikoislaiset vähän suuruudenhulluja?
Kyllä täällä trollaa joku muu kuin kiikoslaiset, henkilökin kyllä tiedetään ja katkeruutensa tunnetaan. Minkäs sille voi kun on suorat polvet ja pää kipee.
Kirjallisuuden päivillä näkyvät poliitikot pääsevät esille. Purpureilla juhlapuheenkin tosin piti tunnetumpi henkilö, kuin yksikään kirjapäivien poliitikko.
Kirjapäivillä oon käynyt kerran, toista kertaa en mene. Meinasin läkähtyä siellä isossa teltassa, kuuma oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Lehtijutuissa kehuvat “rentoa tunnelmaa”. What!?! No tutut tietysti tapaavat toisiaan, mutta myyjät olivat vähän happaman näköisiä. Se jäi myös mieleen, että opastus oli puutteellista ja etenkin parkkipaikalla suorastaan onnetonta. Purpureilla on vähän samanlainen meno, tutut sielläkin tapaavat toisiaan. Ja pelimannit soittavat naama peruslukemilla.
09:40: Sattuiko tulemaan mieleesi, että myyjien nähtyä naamasi he muuttuivat happaman näköisiksi vasta siinä vaiheessa.
Itselläni ihan toisenlaisia kokemuksia kirjapäiviltä. Sekä myyjät, että suurin osa kävijöistä ovat iloisella ilmeellä liikkeekkä ja kaikki viihtyvät.
Poikkean taas ensi kesänä ihan varmasti. Kiitos järjestäjille!
Mistä kerran kirjapäivillä käynyt tietää myyjien happamista naamoista ja pelimannien soittavan purpureilla naama peruslukemilla?
Vilkaisepa kiikoistenpurpurit.fi -sivulla olevia pelimannikuvia. Kellään ei ole kivaa, varsinkin lapset ovat kuin piiskaten soittamaan pakotettuja. Kyllä ne naamat todella ovat peruslukemilla elleivät jopa happamia. Mieliala kuuluu soitossa: vetelää, pelimannimusiikiksikin liian epävireistä ja ontuvarytmisenä tanssisoitoksikin kelvotonta.
Vaikeaa on nauraa viulu poskella tai klarinetti tai torvi suussa… Oikeesti, et ole valittaja koskaan käynytkään Purpureilla jos arviosi on tuollainen. Pelimannit jos kukaan soittavat soittamisen riemusta, toki suomalainen on vähän melankolisuuteen taipuvainen -se on meissä, molli.
Nelisenkymmentä kertaa ehdin käydä purpureilla, kunnes taso laski nykyiselleen. Kun järjestäjän julkaisemat parhaat valokuvatkin juhlilta ovat vakavia, happamia ja ilottomia, tulee vain yhteen johtopääätökseen: Lestadiolaisten suviseuroissakin on hauskempaa.
Kirjapäivät jälleen upea tapahtuma! Kiitos järjestäjille.
“Mistä kerran kirjapäivillä käynyt tietää myyjien happamista naamoista ja pelimannien soittavan purpureilla naama peruslukemilla?”
No mitäpä luulet?!
Kommentti 16:02. Älä halveeraa pelimannien tasoa.
Ei kaupunginjohtajaakaan tuossa kuvassa hirveästi naurata.
Miksi kuvassa ei ole kaupunginvaltuuston puheenjohtaja?
Kiikoisissa oli hoidettu ympäristö kukkakoristuksineen Sylvääseen verrattuna hieman eri tasolla.
Totta! Niin korkeaa ja komeaa portinpielien heinikkoa ei Sylväältä löydy. Kauniit lupiinitkin ja muut kedon kukkaset.
Oliko lupiinit kaupungin mailla?