Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistys ry on hankkinut muistolaatan Anna Matilda Gallénin talon kivijalkaan. Laatta paljastettiin lauantaina 9.7. Gallenintien varteen. Laatassa on teksti: ”Tällä paikalla on sijainnut Anna Matilda Gallénin rakennuttama huvila, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Akseli Gallen-Kallelan äiti Anna Matilda (1832-1922) muutti Karkkuun vuonna 1894. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistys ry, v 2016”. Lisäksi laatassa on kuva talosta. Rakennus puretiin 1970-luvulla uuden asuinrakennuksen valmistuttua samalle tontille. Jäljellä olevaan kivijalkaan kiinnitettiin nyt paljastettu muistolaatta.
Matilda Gallén oli valinnut Karkun keskustasta pienen kukkulan talonsa paikaksi. Sieltä avautui näköala Rautavedelle ja Pirunvuorelle ja rinne oli oivallinen puutarhan kasveille ja hedelmäpuille. Matilda oli innokas puutarhuri ja jalosti mm. omenapuita. Vieläkin on saatavana Gallen-nimistä lajiketta. Matildan laatan paljastustilaisuudessa tarjottiinkin läsnäolleille omenamehua ja keksejä ja niitä nautittiin paikalla, jossa talo aikoinaan sijaitsi.
Olisin osallistunut jos olisin tiennyt. Oliko tästä tapahtumasta mitään ilmoitusta missään?
Mistäs sitä omenapuuta on ostettavissa? Onko satoisa lajike. Tautivapaa?
Onko isästä havaintoja?
Sastamala elää muinaisuudessa.
Pystyyn kuollut entinen kauppala.
Jostakin olen lukenut, että Mathilda asui aivan loppuaikoinaan lastensa luona ja asui ainakin Hämeenlinnassa. Ei siis kuolemaan saakka tuossa huvilassa. Onko laatan teksti ihan oikea?
Ei täällä Sastamalassa pystyyn kuolla. Kyllä täällä virikkeitäkin on, kun vaan osaamme ne hakea.
Näkisin ennemmin vaikkapa Vapsin laattoja Hopulla: Sastamalassa asuu oikeasti lapsiperheitä ja he harrastavat. Siitä laatta puuhun tai huoltorakennuksen reunaan.
Kohta alkaa Bäckmanin sukulaisten laatoittaminen: joku kymmenistä suvun jäsenistä ehti varmasti tehdä yhtä ja toista tai asua esim. Karkussa tai peräti Kiikassa tai siltä väliltä.
Äkkiä selvittämään asuinsijoja ja laatoittamaan kohteita.
Muuten. Hämeenlinnassa on samanlaista touhua. Voitte Karkussa laittaa jo nyt vaikkapa sen entisen kansanedustajan Timon entiseen taloon laatan, että täällä hän asui, muutti sittemmin pois vaalipiiristään. Että silleen.
Yhden hyvän asian näen tuon Akselin äidin laatassa tai taulussa: kerrankin nainen sai jotakin osakseen. Yleensä vanhat äijät ovat suuna päänä joka paikassa. Nyt muistettiin vanhaa naista. Onneksi se äiti oli hienoa sukua, ei joutunut mieron tielle armopaloja anelemaan asuntoasioissa. Tai edes asuntoa haeskelemaan muilta kuin sukulaisiltaan. Usein vanhahko, asuntoa hakeva, jo lapsensa kasvattanut äiti saa paskaa niskaansa vähän korkeammalle oksalle yltäneiltä kristityiltä tai muilta vaaleaan kaapuun kietoutuneilta asuntoja kysellessään.
Pitää olla oikeaa sukua, vaikka itse olisi köyhä. Pitää olla sitä jotain jossain muodossa. Köyhä ja kunniallinen ei ole hyvä yhdistelmä Sastamalassa tai muualla vastaavanlaisissa pöyhkeissä paikoissa.
Hip hurraa Akselin äiti ja loppuelämä. Hyvin meni, mutta tarina saisi paremman jatkon, kun kaivelisitte köyhempien äitien tarinoita alueelta ja kauempaakin. Voi Jeesus Sastamalan alueen nykyihmisten touhuja ja ajatusratoja.
Mistä sinne löytyykin tuollaisia puolikuolleita vuosikymmenestä toiseen?