“Kyllä hankalaa on”, puhisee Jukka Siltanen kannettavan tietokoneensa ääressä. Bussilippu pitäisi saada, mutta homma vaikuttaa perin monimutkaiselta.

Jari Hiltunen istuu Siltasen vieressä ja osoittaa näytöltä kohtia, joita klikata. Rauhallisen opastuksen ansiosta Siltasen sähköpostiin kilahtaa pian vahvistus ostoksesta.

Siltanen pyörittelee päätään.

“Nuoret ihmiset pystyvät hoitamaan tällaiset hommat, kun päivittäin koneiden kanssa pelaavat. Toista se on meillä vanhemmilla.”

Palvelut ja yhteiskunta digitalisoituvat, mutta kaikkien kansalaisten tiedot ja osaaminen eivät riitä palveluiden käyttämiseen. Siksi Suodenniemellä avattiin viime viikolla palvelupiste, jossa tarjotaan ruohonjuuritason opastusta ja neuvontaa tietokoneen, tabletin ja älypuhelinten käytössä.

Kahdesti viikossa kirjaston yläkerrassa hoituvat Hiltusen avustuksella vaikkapa verkkopankkiasiat.

“Neuvontaa kokeiltiin pienimuotoisesti helmikuusta elokuun loppuun, jolloin olin täällä kirjastolla vapaaehtoisena kerran viikossa muutaman tunnin ajan. Joka viikko kävijöitä oli enemmän kuin seitsemän, parhaimmillaan 14”, Hiltunen kertoo.

Koska toiminnalle oli selkeä tilaus, päätti Suodenniemi-Seura jatkaa palvelun toteuttamista hankkeen kautta. Tukea se on saanut Joutsenten reitiltä.

Miten kone laitetaan päälle?

Jukka Siltanen kertoo hankkineensa läppärinsä 10 vuotta sitten.

“Olin 66-vuotias. Pitkään ajattelin, etten ikinä hommaa semmoista vekotinta, pidin itseäni liian vanhana oppimaan.”

Nyt esimerkiksi verkkopankin ja Yle Areenan käyttö sujuvat, mutta harvemmin hoidettaviin asioihin, kuten juna- tai bussilippujen ostamiseen mies myöntää tarvitsevansa apua.

Samaan aikaan, kun Hiltunen ja Siltanen istuvat läppärillä yläkerrassa, on alhaalla kirjaston puolella koolla kolmen hengen joukko. He aloittivat tietokoneeseen tutustumisen helmikuussa.

“Ja aloittivat todella ihan alusta: siitä, miten kone laitetaan päälle”, sanoo Hiltunen.

Mies kehaisee iäkkään porukan edistyneen hienosti.

“Nyt he osaavat jo avata selaimen ja mennä Googleen. Hankalinta on käden ja silmän koordinaatio, kun samaan aikaan pitäisi käyttää hiirtä ja seurata katseella näytöltä, missä osoitin liikkuu.”

Hiltunen aikookin opettaa kolmikolle seuraavaksi tabletin käyttöä.

“Ei tulisi mitään, jos kukaan ei auttaisi”

Tabletin kanssa palvelupisteeseen astelee myös Rauno Ristijoki.

“Kun viimeinenkin pankki kylällä lopetti toimintansa, tuli mieleen että tämmöisenkin voisi hankkia. Useamman kerran olen käynyt täällä Jarin opissa”, mies juttelee kaivaessaan laitetta pois laatikosta.

Tällä kertaa pitäisi maksaa lasku. Ristijoki on yrittänyt hoitaa homman kotona, mutta jostain syystä maksua ei ole hyväksytty.

Hiltunen istahtaa jälleen viereen.

“En minäkään kaikkea tiedä, mutta sitten selvitetään yhdessä”, hän naurahtaa.

Jari Hiltusta ilahduttaa, kun hän näkee ihmisten onnistuvan. Erityisesti erään 87-vuotiaan miehen tarina lämmittää mieltä.

“Hän tuli kirjastolle kesällä 13-tuumainen tabletti kainalossaan. Kertoi saaneensa laitteen joululahjaksi lapsilta, muttei ollut uskaltanut avata pakettia. Mies kertoi haluavansa laitteelle verkkopankin ja säätiedot. Latasimme sovellukset ja avasimme sähköpostin. Elokuun alussa verkkopankki oli hallussa ja kuun lopussa häneltä tuli ensimmäinen koesähköposti.”

Hiltusen mukaan miehen tarina on myös opettavainen:

“Kuka tahansa voi oppia. Askel kerrallaan rohkeuskin kasvaa.”

Rauno Ristijoen mukaan palvelupiste on äärimmäisen tarpeellinen.

“Ei tulisi mitään, jos kukaan ei auttaisi.”