“Tiesin jo 5-vuotiaana, että minusta tulee kampaaja”, paljastaa Maritta Mäkinen.

Kutsumus oli niin vahva, että jo ennen ammattikoulun alkamista Mäkinen kiersi paikalliset kampaamot pyytäen päästä töihin. Ensimmäinen kosketus parturi-kampaajan ammattiin tapahtui lattianlakaisijana.

“Pirjo-Liisa Nuutila piti kampaamoa Vammalan keskustassa, Bio Sampoa vastapäätä. Anelin häntä ottamaan minut töihin vaikka ilmaiseksi. Pirjo-Liisa heltyi, mutta sanoi, ettei ilmaiseksi voi palkata. Sovittiin, että hän maksaa minulle 75 markkaa kuukaudessa.”

Harjoittelu eteni lattiatasolta pesualtaalle: ensin rullien ja sitten hiusten pesijäksi. Marittan valmistuttua ammattikoulusta Nuutinen palkkasi hänet vakituiseksi kampaajaksi.

“Sieltä jäin äitiyslomalle 21-vuotiaana ja vuotta myöhemmin avasin oman kampaamoni, joka oli silloin Vammalan 14. parturi-kampaamo. Kuinkahan monta alan yritystä kaupungissa nyt on?”

Kampaamo on kotona, muttei kotikampaamo

Kampaamo Maritta Mäkinen on palvellut asiakkaita jo 40 vuotta Narvantiellä Vammalan Varilassa. Kampaamo sijaitsee saman katon alla Marittan ja hänen puolisonsa kodin kanssa, mutta kotikampaamona Mäkinen ei yritystään ole missään vaiheessa pitänyt.

“Vierastan koko sanaa. Päätin jo alussa, että hintani seuraavat kantakaupungin hintoja. Hinnalla on turha kilpailla, työn jäljen pitää olla se asia, joka merkitsee.”

Kampaamon ovi ei ole ollut aina avoinna edes perheenjäsenille. Kun Mäkisten tytär oli pieni, hän saattoi kotiin tullessaan huikata moi, mutta aikaansa hänen ei ollut lupa äidin työpaikalla kuluttaa.

“Asiakkaat maksavat täällä viettämästään ajasta, joten haluan taata heille rauhan ja tarjota mahdollisimman hyvää palvelua.”

Mäkinen päätti jo aloittaessaan keskittyä yhteen asiakkaaseen kerrallaan.

“Ajanvaraustenkin välille yritän jättää liukuman niin, ettei uusi asiakas välttämättä edes kohtaa edellistä penkistä noussutta.”

Pihatie kauhistuttaa

Kampaamoala on muuttunut neljässä vuosikymmenessä paljon. Jos Maritta Mäkinen hurjimpina vuosina rullasi kolmesta neljään permanenttia päivässä, enää kiharoita ei tehdä edes joka viikko.

“Myös morsiuskampaukset ovat vähentyneet, sillä asiakaskuntani on vanhentunut kanssani samassa tahdissa”, Mäkinen nauraa.

Eniten kokenut kampaaja kauhistuu päälaella paistavasta “pihatiestä” eli harmaasta tyvikasvusta.

“Valitettava tosiasia on, että naiset harmaantuvat neljänkymmenen ikävuoden jälkeen. Silloin pitää tehdä päätös, alkaako värjätä hiuksiaan säännöllisesti vai käytetäänkö harmaan häivyttämiseen esimerkiksi raidoitusta. Vaihtoehtoja on monia.”

Onko Maritta Mäkinen katunut ammatinvalintaansa?

“En koskaan. Joka ikinen päivä avaan kampaamon oven hymy huulillani”, hän vastaa.

Nuoria, työuraansa aloittelevia kampaajia Mäkinen neuvoo olemaan läsnä, luotettavia ja kiinnostuneita asiakkaistaan.

“Myös omaan ulkonäköön kannattaa kiinnittää huomiota, sillä asiakas katsoo ihan varmasti, millaiset hiukset kampaajalla itsellään on.”

“Tunnustus tuli yllätyksenä”

Maritta Mäkinen palkittiin lauantaina Vammalan Yrittäjänaisten toimesta Vuoden naisyrittäjänä. Kampaaja kertoo tunnustuksen tulleen yllätyksenä.

“Koen, että tämä on kunnianosoitus paitsi minulle myös kaikille muille saman alan yrittäjille. Monet meistä puurtavat yksin, mutta huomiota saamme harvoin.”

Mäkinen juhli aiemmin lokakuussa kampaamonsa pitkää taivalta. Uusia juhlia hän ei saamansa tunnustuksen myötä aio järjestää.

“Kiitos pitkästä yrittäjäurasta ja sitä kautta myös palkinnosta kuuluu ihanille asiakkailleni. Juhlin heistä jokaisen kanssa erikseen, kun he seuraavan kerran istahtavat tuoliini.”