Uudet oppaat: ”Tervetuloa kirkkojen, kirjojen ja kylien Sastamalaan”

Emma Kurki, Tuija-Maija Pullinen, Heidi Piippo, Leena Aaltonen ja Jani Hanhijärvi.

Mikä on Sastamala? Mikä on Vammala, entä Tyrvää? Siinä esitetyimmät kysymykset Sastamalan oppaille.

”Jokainen opas miettii aina aloitussanat, joilla toivottaa ryhmän tervetulleeksi paikkakunnalle. Sen jälkeen sijoitamme Sastamalan Suomen kartalle”, kertoo oppaissa pitkään vaikuttanut Maiju Vuorenoja.

Sastamalaa tunnetumpia ovat ehkä vielä Vammala ja Tyrvää, mutta yhä kasvava on se matkailijoiden joukko, jolle paikkakunnan vaiheet tulevat tutuksi.

”Itselleni oli yllätys, että Vammala oli aikoinaan aivan pieni pläntti keskellä Tyrväätä”, kertoo Leena Aaltonen, yksi viidestä tänä keväänä valmistuneesta oppaasta.

Pukstaavin entinen johtaja lähti opaskurssille uteliaisuudesta. Kurssista tuli löytöjen matka, joka antoi paikoille historian ja merkityksen.

”Kunnioitukseni tätä seutua kohtaan kasvoi. Meillä on myös syvät kirjalliset juuret, olemme perustellusti kirjapääkaupunki.”

Neljä muuta uutta opasta ovat Aaltosen tapaan jo entuudestaan monille paikkakuntalaisille tuttuja. Heitä kaikkia yhdistää kotiseuturakkaus, pyrkimys Sastamalan tunnettuuden lisäämiseen ja kehittämiseen. Jani Hanhijärvi on kyläasiamies ja Sastamalan Kylät ry:n aktiivi, Emma Kurki ja Tuija-Maija Pullinen ovat Suomen Kirjainstituutin säätiön ja Pukstaavin leivissä ja taiteilija Heidi Piippo on Vammalan seudun Taideyhdistyksen puheenjohtaja.

Millaisella sloganilla uudet oppaat markkinoisivat Sastamalaa? Miten kiteyttää paikkakunnan anti?

”Tervetuloa kirkkojen, kylien ja kirjojen kaupunkiin”, kuuluu vastaus.

Eli kolmen koon kaupunki?

”Ainakin viisi koota tarvitaan. Lisätään listaan vielä kuvataide ja Kokemäenjoen kansallismaisemat”, täydentävät oppaat.

Pian luettelo kasvaa kulttuurikohteiden ja jokimaisemien lisäksi Ritajärven luonnonsuojelualueella.

”Erämaajärvet, kivikkoisuus ja suuret siirtolohkareet ovat vaikuttava näky”, toteaa Jani Hanhijärvi.

Heidi Piippo nimeää suosikkikohteekseen Pirunvuoren, jossa yhdistyvät kaunis luonto ja Emil Danielssonin elämäntyö. Jaatsia pitäisi nostaa enemmän esille, sillä Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkoti ei ole mikään pikkujuttu.

”Ellivuori kaikkine aktiviteetteineen on hieno kokonaisuus, ja olen ylpeä siitä, että meillä on Herra Hakkaraisen talo”, tuumaa Aaltonen.

Lue koko juttu Alueviestin 30.5. ilmestyneestä Kesäviestistä.