Kulttuureissa ja toimintatavoissa voi olla isoja eroja, mutta lopulta ihmiset ympäri maailmaa kaipaavat samoja asioita. Tämän huomasivat Tupahoivan yrittäjä Auli Härkälä sekä lähihoitaja Jari Heinonen esitellessään sastamalalaista muistisairaiden hoivakotia korealaisille vieraille.

”Jännittävää, että ulkomaalaiset vieraat kiinnittivät heti huomiota esimerkiksi puutarhan ellipsin muotoiseen polkuun, ellipsiä pidetään meilläkin muistisairaille tärkeänä muotona”, Härkälä hämmästelee.

Tupahoivaan korealaiset vieraat houkutteli Green care -ajattelumalli, jossa korostetaan luonnon vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Yliopiston tutkijoina toimivat vieraat ovat mukana Korean hallituksen hankkeessa, jonka tarkoituksena on edistää Green care -ajattelua myös Koreassa.

Tutkijat hymyilevät kuullessaan, että Tupahoivassa saunominen, uinti, pyöräily ja marjaretket ovat arkipäiväistä toimintaa ja nyökyttelevät ymmärtäväisinä, kun Härkälä harmittelee, ettei läheskään kaikille halukkaille riitä paikkoja.

”Me haluamme ja uskomme, että tämä on yksi Suomen parhaista paikoista”, Heinonen totesi.

Myös lääkinnälliset asiat kiinnostavat tutkijoita. Heinonen kertoi ylpeyttä äänessään, ettei Tupahoivassa tarvita unilääkkeitä.

”Meillä on niin paljon aktiivista toimintaa, että uni maittaa hyvin iltaisin.”

Hämmästystä herättää myös se, että hoitohenkilökunta kulkee omissa vaatteissa ja istuu ruokailemassa samassa pöydässä asiakkaiden kanssa.

”Meillä ei ole asiakkaita ja hoitajia, vaan olemme kaikki samaa porukkaa. Ihminen on tärkein”, Härkälä perusteli.

Sin-Ae Parkia tämä ajattelumalli miellytti.

”Täällä on ihanan kodikas tunnelma”, nainen kehui.

Sin-Ae Park toivoo, että käynnissä olevan hankkeen myötä Green care -ajattelu leviää Koreassa entistä laajemmalle.

”Olemme kiertäneet Euroopassa eri kaupungeissa tutustumassa siihen, miten luontoa on täällä hyödynnetty. Tavoitteenani on, että pystymme edistämään vastaavaa toimintaa myös Koreassa.”

”Tavallaan Green care -ajattelua on ollut Suomessa jo vuosisatoja, mutta viime vuosikymmeninä siitä on erkaannuttu myös täällä. Nyt luontoyhteyden merkitys on ymmärretty uudelleen ja sitä on alettu jälleen tavoitella. Se vaatii oikeanlaista asennetta, mutta lopulta luonnon tuominen lähelle on vain pieniä arkisia tekoja. Esimerkiksi piharuokailu, marjojen poimiminen pensaasta tai vaikka vain ruukkukasvi, jonka saa itse valita”, Härkälä muistutti.