Ansa Puntalon galleriassa on viimeisen kahdeksantoista vuoden aikana nähty jo yli kaksisataa näyttelyä. Lahjatavarakauppaa pitävä galleristi Ansa ei lähde arvuuttelemaan taidenäyttelyissä kävijöiden määrää. Vieraskirjoista asiaan saisi toki osviittaa. Mutta spekuloida voi. Jos jokaisessa näyttelyssä olisi käynyt keskimäärin kolmesataa kävijää, nousisi luku 60 000:een.
Se on suuri joukko taiteesta iloa ammentaneita ihmisiä. Pysähtymista ja vaikuttumista arjen kiireiden keskellä – niin Ansa galleriansa näkee. Näyttelytilalla on tietysti merkitystä myös paikallisille taiteilijoille.
”Monille taiteentekijöille näyttely täällä on voinut olla uran ensimmäinen. Nuorten taiteilijoiden tukeminen on minulle sydämen asia. Yksin on vaikea ponnistaa eteenpäin. Yrittäjänä minulla on aina ollut hyvät tukiverkot ja kannustajia, olen halunnut laittaa hyvän kiertämään.”
Gallerian virstaanpylvään merkeissä on lokakuun 13. päivään saakka esillä Ansan oman taidekokoelman helmiä. Niistä jokainen on syystä tai toisesta tärkeä omistajalleen.
”Taide puhuttelee ja koskettaa, täällä galleriassa on koettu vuosien varrella kaikenlaisia tunteita.”
“Kunpa kolmas lapsenikin itsenäistyisi”
Ansa Puntalo on yrittäjä kolmannessa sukupolvessa, hänen vaarinsa oli maanviljelijä ja isänsä kuorma-autoilija. Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa opiskelleesta kädentaitajasta tuli yrittäjä, kun hän osti lahjatavaraliikkeen Ulla ja Yrjö Pihlajamäeltä ollessaan 24-vuotias vuonna 1985.
”Olin heillä ensin töissä, ne olivat tärkeitä oppivuosia. Tiesitkös, että Pihlajamäet tekivät alihankintatöitä puusepänverstaallaan Roismalassa muun muassa Aarikalle? He halusivat myös omia tuotteitaan myyntiin, ja he avasivat myymälän 1979”, Ansa muistelee.
80-90 -luku on jäänyt Ansan mieleen erilaisena aikana yritystoiminnan kannalta. Oli paljon pieniä tukkureita, jotka toivat maahan tavaraa ja taide-esineitä. Messuilla käytiin pari kertaa vuodessa valitsemassa tuotteita myymälään. 90-luvun lopulla kaikki muuttui, kun Kiinasta alkoi virrata hallitsemattomasti kaikkea.
”Lahjatavarakaupan tämän päivän haasteena ovat konmarituksen kaltaiset trendit. Ihmiset keräävät yhä vähemmän tavaroita.”
Ansan yrittäjän taipaleella on pituutta jo yli kolme vuosikymmentä. Lahjatavaraliikkeen tulevaisuus mietityttää, sillä yritykselle ei todennäköisesti löydy lähipiiristä jatkajaa. Ansalla ja hänen miehellään on kaksi poikaa, joista toinen työskentelee laivalla konepäällikkönä, toinen opiskelee yliopistossa geotiedettä.
”Yritys on minulle kuin kolmas lapsi. Olen alkanut toivoa, että sekin jonain päivänä itsenäistyisi.”
Mitä Ansa tekee, kun raaskii jonain päivänä päästää irti liikkeestään?
”Keskityn mummu-uraan, puutarhaan, taiteeseen ja liikuntaharrastuksiin.”
Lue koko juttu keskiviikkona ilmestyneestä Alueviestistä.
