Puutarhuriperheeseen syntyy poika 1954 syvässä Tyrväässä. Lapsi saa kasteessa nimekseen Olavi Sorva. Koti oli lähellä nykyistä Citymarkettia ja vanhaa Superia, jonka paikalla oli aikanaan Sorvan kauppapuutarha.
Vaikka Olavi sai kotonaan tuntuman maan antimiin, niin jo lapsena hän unelmoi papin tai sotilaan ammatista.
”Kun olin pikkupoikana puutarhalla, niin moni ihminen sanoi jostakin syystä, että tuosta pojasta tulee pappi. Syytä en tiedä.”
Äiti ja äidin suku pitivät seuroja kotonaan ja kävivät seuroissa muualla.
”Ehkä jo siinä kymmenvuotiaana kummitädin ja kummisedän vaikutus oli suuri. Kun minulla oli joku juhlapäivä, niin aina laulettiin hengellisiä lauluja. Kasvoin siis kristillisyyteen.”
Lopullinen päätös syntyi Vammalan lukion aikana. Vaikka Olavi sanoo, ettei ole kokenut suurta uskoon tulon hetkeä, niin jotakin kuitenkin.
”Olin varmaan viisitoistavuotias, kun sanoin Jumalalle, että olen tässä, ole hyvä.”
Teologian opintojen jälkeen Olavi vihittiin papiksi Turussa 1980. Juuri ennen vihkimystä hän koki sellaista, joka siivittänyt pappisuraa koko elämän taipaleen.
”Olin sellaisessa vanhustentalossa. Laitoin papinkaavun päälleni ja lähdin hissillä alakertaan. Siellä aulassa oli paljon ikäihmisiä, jotka lakosivat tieltäni, kun kävelin ulos. Silloin päätin, että haluan olla ihminen, ihan tavallinen tallaaja pappinakin. En halua olla missään korkealla, vaan ihmisten keskellä ihmisenä.”
Nuorisotyö on rakkainta
Kaikkein rakkaimmaksi Olavi kokee nuorisotyön. Ensimmäinen työpaikka 1980 oli Loimaalla nuorisopappina. Kauvatsan ja jälleen Loimaan jälkeen hän tuli Tyrvään seurakunnan nuorisopapiksi 1982 ja oli siinä työssä 22 vuotta.
”Nuoret ovat fiksuja. Sen huomasi yli sadalla rippileirillä, joita pidin. Meillä oli hienoja keskusteluja ja ajatusten vaihtoja. Tapahtuihan leireillä joskus kaikenlaista, mutta nuoret ovat nuoria.”
Hän ei pidä rippikoulua käännytystyön paikkana.
”Sitä sanaa olen aina vierastanut. Vaikka ymmärrän Raamattua omalla tavallani ja puhun niin, olen aina painottanut, että pitää kyseenalaistaa ja tehdä omia johtopäätöksiä omilla aivoilla.”
Olavi piti aikanaan kymmenen vuotta salibandykerhoa ja oli mukana lukemattomilla isä-poika-leireillä. Eli teki juuri sitä työtä, mitä papin pitääkin. Olla siellä missä ihmisetkin ovat. Tähän liittyen Olavilla on selkeä näkemys siitä, miksi kirkon jäsenmäärä vähenee.
”Kirkon on syytä katsoa peiliin. Perseet ylös ja baanalle. Pitää mennä sinne, missä ihmisetkin ovat.”
Pisimpään Olavi siis toimi nuorisopappina, 22 vuotta. Vuodesta 2004 hän oli Keikyän kirkkoherrana. Se työ päättyi, kun syntyi Sastamalan seurakunta 2009. Sen jälkeen Olavi oli Keikyän kappalaisena tämän vuoden alkuun saakka.
”Nyt olen Sastamalan kappalainen ja vastuualueina ovat lähetystyö ja kansainvälinen toiminta.”
Ei enää pitkään. Joulukuulla Olavi jää lomille ja helmikuun alusta eläkkeelle.
”Teen sitten varmaan kaikkea sellaista, mitä nyt en ole kerinnyt. Ostin VaLePan kausikortin, jos pääsisin vaikka katsomaan pelejä. Seurakuntatyötä jatkan jollakin tavalla, ilmeisesti Keikyän kappelissa. Mutta hautajaisissa en ole joka lauantai.”
Lue koko juttu keskiviikkona ilmestyvästä Alueviestistä.
Olavi on tehnyt hienon ja pitkä-aikaisen työn seurakunnan palveluksessa. Hyviä ja ansaittuja eläkepäiviä!
voi ..kele tartteeko kerrankin olla samaa mieltä mutta ens vaaleissa siitä huolimatta sua ei äänestetä .-)
Hyvä pappi ja muutenkin mukava mies ja hyvä ystävä.
Arto
saa ääneni varmasti!
Juu ja äänestää pitäs nyt vai! On nää politiikot jokapaikkaan höpöttämässä! Nurminen tekee siltoja Pian Hakanen huutaa uimahalli ois pitänyt tehdä!Varmaan tiekkän kuka Sorva on.Ok kaveri kyllä,joten kivoja eläkepäiviä.
Mukava kansanmies, pelimies, lisää näitä kirkon hommiin, ja kiitos !
olaville leppoisia eläkepäiviä. olit juuri sellainen kansanpappi kuin halusit ollakin… olin poikani kanssa 6 kertaa isä-poikaleirillä olavin ohjauksessa. olihan viikonloput jotka muistaa iäti. pelattiin pelejä, kuljettiin suolla tehtävärasteilla ja iltaisin saunottiiin, uitiin ja grillattiin makkaraa. kiitos !
Joku akateemisesti koulutettu henkilö kävi katsomassa Vammalasta eläkekotia. Hän kääntyi seudulta pois, koska uimahalli puuttui.
Verovaroja menetätte samaan tahtiin. Pallopelit sopivat nuorille ja nivelkivuttomille, uinti sopii varmasti lähes kaikille kansalaisille.
Keikyän riippusilta ei palvele ihan oikeasti kuin muutamaa retkeilijää. Uimahallin vaikutus ulottuisi laajemmalle joukolle.
Keikyä on nätti paikka, mutta missä siellä ovat ihmiset?
Totuuden sanoja!
Joo, on kai kansanpappeja, mutta suurin osa istuu persuksillaan virastossa ja pelkää kuin hiiret kissaa, jos joutuu tekemään vähääkään ylimääräistä. Seuraava esimerkki ei koske ylläkerrottua, ylistettyä kansanpappia, vaan yleisesti ammattikuntaa.
Joku sastamalalainen maksoi ikänsä kirkollisveroja. Kun hän jäi leskeksi ja vaimoparka piti haudata (valitettavasti kesäaikaan), ei pappeja löytynyt mistään.
Meni yli kuukausi ennen kuin joku pippi löytyi hautauksen toimittamaan. Sanoin papalle, että miksi ihmeessä hän maksoi koko ikänsä kirkollisveroja, jos ei hän saanut apua silloin kuin sitä eniten tarvitsi. Ja vielä yksi juttu: naispappi oli kieltolistalla. Oli todella vaikeaa löytää sitä miespappia hätiin.
Mitä tällaisesta voi oppia? Ei saa sitä, mitä haluaa, vaan mitä annetaan.
Onneksi ei tarvitse rahoittaa…