Katso kuvat! – Upea Islanti kannattaa kiertää vuokra-autolla

Seljalandsfoss on Islannin tunnetuimpia vesiputouksia ja erikoinen siitä, että putouksen takaa pystyy kävelemään lenkin. Ei kylläkään kastumatta.

Siitä lähtien, kun viivähdin noin vuosi sitten muutaman päivän Islannin Reykjavikissä vain sen lähiympäristöön tutustuen kyti mielessäni valtava halu nähdä tuota luonnoltaan niin upeaa maata enemmänkin. Kesä-heinäkuun vaihteessa koittikin sitten se hetki, kun olimme lähdössä tuolle roadtrip-matkojen klassikoksikin kutsulle reissulle eli matkalle Islannin ympäri. Vain Länsivuonot jäivät tällä matkalla näkemättä, sillä ne vaativat jo ihan oman reissunsa.

Islannin ympäri kiertävä päällystetty tie on numeroltaan 1, ja saaren kiertää vain tämä yksi tie. Autolla liikkuminen on reitillä helppoa, mutta sisämaan reiteille ei voi lähteä ilman nelivetoista maastoautoa. Pitää myös huomioida se, että useimmat sisämaan tiet ovat suljettuina kesäkuun loppuun saakka, joskus pidempäänkin huonon sään vuoksi.1-tietä eli ring roadia matkatessa kuitenkin näkee suurimman osan Islannin nähtävyyksistä.

Aikaa kannattaa varata vähintään viikko, sillä usko pois: auto on pysäytettävä vähän väliä ja noustava ihailemaan uskomattoman upeita näkymiä ja nähtävyyksiä. Islannissa kannattaa ehdottomasti osallistua myös islanninhevosvaelluksille, joita järjestetään myös kokemattomille ratsastajille.

Keskiyön auringossa on mukava taittaa matkaa.

Jos olet erähenkinen, pakkaa mukaan telttailuvarusteet. Näin säästät pitkän pennin. Majoittuminen, kuten myös auton vuokraus sekä ulkona syöminen vievät matkabudjetista reippaan siivun. Me majoituimme matkalla vuokramökeissä sekä airbnb-asunnoissa, joissa oli hyvät ruuanlaittomahdollisuudet. Vain yhden yön olimme hotellissa. 

Hellehepeneitä Islantiin ei kannata pakata mukaan heinäkuussakaan, sen sijaan merinovillainen aluskerrasto oli tarpeen monena päivänä. Sanotaankin, että Islannissa voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa yhden vuorokauden aikana. 

Uimapukua sen sijaan tarvittiin usein, onhan maa kuuluisa kuumista lähteistään ja ihastuttavista kylpylöistä sekä luonnonlähteistä.

Milloin Islantiin sitten kannattaa matkustaa? Siinäpä kysymys. Heinä- ja elokuu ovat Islannissa lämpimimmät kuukaudet ja kesäkuussa voi nauttia yöttömistä öistä. Golfvirta pitää huolen siitä, että Islannin lämpötilat pysyttelevät melko leutoina talvisinkin, mutta silloin puhaltaa usein hyytävän kylmä merituuli. 

Roadtripille paras aika lienee touko-syyskuu. Syyskuusta huhtikuulle on puolestaan paras aika nähdä revontulia.

Ensimmäisen yön mökkimme Kirkjubaejarklausturin lähistöllä. Näissä maisemissa aamukahvi terassilla maistui erityisen hyvältä.

Varaamamme auton saimme Keflavikin lentokentältä, ja lähdimme heti matkaan. Ensimmäinen pysähdys oli Seljalandsfoss, joka on Islannin tunnetuimpia vesiputouksia ja erikoinen siitä, että putouksen takaa pystyy kävelemään lenkin. Ei kylläkään kastumatta.

Sieltä ajelimme Reynisfjaran mustalle rannalle, joka oli ihan uskomattoman kaunis. Ja Islannin vaarallisin. Sen rannalla on vuosien varrella kuollut moni turisti, joka ei ole ottanut rannan lukuisia varoituskylttejä tosissaan. Kylteissä varoitellaan rannalle lyövistä suurista ”sneaker” aalloista, jotka vievät varomattoman kulkijan mennessään.
Sateisesta säästä huolimatta paikka oli erittäin vaikuttava merestä kohoavine basalttikivimuodostelmineen.

Vesiputouksia…

Ensimmäisen yön vietimme mökissä Kirkjubaejarklausturin lähistöllä ja sieltä jatkoimme matkaamme seuraavan yön kohteeseen, joka oli airbnb-asunto Egilsstaðirissa. Tällä etapilla tutustuimme upeaan Jökulsárlónin jäiseen laguuniin sekä sen lähistöllä sijaitsevaan timanttirantaan. Ranta on saanut nimensä siitä, kun laguunista ajautuneet jääkimpaleet ajautuvat mustalle vulkaaniselle rantahietikolle ja säihkyvät siellä kuin timantit, ennen sulamistaan.

Täällä ei voinut olla ajattelematta sitä, että Islannin jäätiköt ovat yksi maailman nopeimmin sulavista jäämassoista. Miten käy tämän tulen ja jään maan, vai korjaako luonto itse itsensä. Pienen ihmisen suuria pohdintoja suurenmoisissa maisemissa.

…niitä oli kaikkialla.

Egilsstaðirista teimme pienen piston Seydisfjordurin jylhiin maisemiin ennen kuin suuntasimme farmille, joka palveli tukikohtanamme viisi vuorokautta. Majapaikkamme oli kaksikerroksinen asunto, joka oli kunnostettu vanhaan navettaan. Asunnon alakerrassa sijaitsi iso keittiö, oleskelualue sekä wc/suihku. Yläkerrasta löytyi kolme makuuhuonetta ja wc. Majapaikkamme sijaitsi lähellä Godafossin vesiputousta. Siellä tulikin käytyä useasti erilaisiin kellonaikoihin. Keskiyön auringossa se oli ehkä upeimmillaan.

Alaskanlupiini on tuotu aikoinaan Islantiin maaperää rehevöittämään. Nykyisin se on luokiteltu haitalliseksi myös siellä.

Farmilta teimme päiväretkiä lähiseudulle. Kävimme Jarðböðin kylpylässä Mývatn-järvellä, merivesikylpylässä Husavikissa ja Hveririn geotermisella alueella, jossa rikkihappolammikot pulppuavat. Haju oli sanoinkuvaamaton, mutta maisema aivan kuin toiselta planeetalta.

Osallistuimme valassafarille ja bongasimme ryhävalaan. Tutustuimme Akureyrin kaupunkiin ja lähistön pieniin kaupunkeihin ja upeaan luontoon. Parhaiten se onnistui kahdella islanninhevosvaelluksella. Miehet kävivät myös kalassa ja melkoisia vonkaleita sieltä tulikin. Isoimmat päästettiin lisääntymään paikallisen tavan mukaisesti ja noin kolmikiloisen taimenen grillasimme illalliseksi.

Reynisfjaran musta ranta on uskomattoman kaunis. Ja Islannin vaarallisin. Sen rannalla on vuosien varrella kuollut moni turisti, joka ei ole ottanut rannan lukuisia varoituskylttejä tosissaan. Kylteissä varoitellaan rannalle lyövistä suurista ”sneakeraalloista”, jotka vievät varomattoman kulkijan mennessään.

Lähtiessämme paluumatkalle teimme vielä visiitin Siglufjörðurin viehättävään kaupunkiin, jossa on kuvattu Loukussa -nimistä islantilaissarjaa. Sieltä ajelimme yöksi Blönduósin kaupunkiin ja vietimme reissun ensimmäisen ja viimeisen yön hotellissa. Ennen lentoa kotisuomeen olimme vielä yhden yön Reykjavikin lähistöllä paikallisen tuttavamme kotona majoittuen.

Round trip Islannissa oli paitsi hieno, myös helppo kokemus. Liikenne oli rauhallista, joskin lampaita piti varoa. Varsinkin vuoristoissa niitä oli usein jopa keskellä tietä.

Reynisfjaran mustaa rantaa.

Parasta antia oli ehdottomasti kaunis ja karu luonto. Minne tahansa meneekin, näkee jotakin kaunista. Laavakentät, jäätiköt, kuumat lähteet, vesiputoukset ja jylhät, lumihuippuiset vuoret, sekä näin kesäaikaan sinivioletteina silmänkantamattomiin jatkuvat lupiinipellot. Alaskanlupiini on tuotu aikoinaan Islantiin maaperää rehevöittämään. Nykyisin se on luokiteltu haitalliseksi myös siellä.

Timanttiranta on saanut nimensä siitä, kun Jökulsárlónin jäälaguunista ajautuneet jääkimpaleet ajautuvat mustalle vulkaaniselle rantahietikolle ja säihkyvät siellä kuin timantit, ennen sulamistaan.

Majoitusvinkki

Majoituimme pisimpään, eli viisi yötä, airbnb -kohteessa lähellä Godafossin vesiputousta. Vanhaan navettaan tehty asunto oli loistava. Pyykkien pesukin hoitui viereisessä talousrakennuksessa.

Aivan omassa rauhassaan sijaitsevalta farmilta oli helppo tehdä päiväretkiä lähikohteisiin. Mývatn-järvelle on 55 km, Húsavíkiin 44 km ja Akureyriin 36 km.

Kohde löytyy netistä nimellä Fremstafell, North Iceland ap.nr. 1.

Jökulsárlónin jäälaguuni.
Idyllisen Seydisfjordurin kylän halkaisee kaunis joenuoma.
”Meillä on etuoikeus myös maantiellä.”
Jarðböðin kylpyläs Mývatn-järvellä.
Ja taas piti pysäyttää auto. Tämä kuvauksellinen kohde sijaitsee lähellä Akureyrin kaupunkia.
Valassafarilla.
Godafossin vaikuttava vesiputous on yksi Islannin kuvatuimpia kohteita.
Ei pelkkiä kalajuttuja.
Islanninhevosvaellus upeassa ja vaihtelevassa maastossa on kokemus vailla vertaa.
Husavikin merivesikylpylän altaalta avautuu hieno näkymä merelle. Altaassa istuenkin saattaa bongata valaan, mutta meitä ei tällä kerralla onnistunut sen suhteen.
Mereen laskeva vesiputous jossakin Siglufjörðurin tienoilla.
Road trip -henkisille suosittelen ehdottomasti Islannin kiertämistä.
Siglufjörðurin pikkukaupungissa on kuvattu Loukussa -nimistä islantilaissarjaa.
Islannin kiertävä kehätie kulkee monin paikoin hengästyttävän hienoissa maisemissa rantaviivaa mukaillen.
Sympaattisia islanninhevosia laiduntaa kaikkialla.
Hveririn geoterminen alue on kuin toiselta planeetalta…
….ja hajukin on melkoinen.
Tässä kierroksemme pääpiirteissään pieniä poikkeamisia lukuunottamatta.