Tampereen Tanssikeskus Oy alkaa järjestää Hotelli Ellivuoren ravintolasalissa perjantaitansseja. Ensimmäisen kerran parketilla pyörähdellään 27. syyskuuta.
Ensimmäisen kuukauden aikana tanssi-illoissa esiintyy lähiseudun artisteja, kuten Markku Aro, Tomi Markkola ja Pasi Kivimäki.
Ellivuori tarjoaa majoitukseen viikonlopun tanssipaketteja, jotka sisältävät majoituksen lisäksi liput kahteen tanssi-iltaan; perjantaina Ellivuoreen ja lauantaina Tampereen Tanssikeskus Tessulle. Tanssipaketeilla asiakkaita pyritään houkuttelemaan pidemmältäkin. Järjestäjät tavoittelevat kesällä suosionsa huipulla toiminnan lopettaneen Hotelli Keurusselän asiakaskuntaa.
Tampereen Tanssikeskus Oy on järjestänyt tansseja Tampereella jo yli 10 vuoden ajan. Tanssikeskus Tessu aloitti Ikurin Liikuntahallilla syksyllä 2012 ja sitä ennen tanssipaikka oli Tampereen keskustassa.
”Asiakaskuntamme on toivonut meiltä perjantaitansseja kauan ja yhteistyö Ellivuoren kanssa mahdollistaa toiveen toteuttamisen. Yritys järjestää tansseja monipuolisella esiintyjäkattauksella ja toivoo aktiiviharrastajien lisäksi tanssimaan ihan tavallisia ihmisiä jotka tanssivat perinteisellä tyylillä”, Tanssikeskuksen tiedotteessa todetaan.
Ellivuoren perjantaitanssit alkavat kello 20 ja päättyvät 00.30, ravintola palvelee tanssi-iltoina A-oikeuksin.
Joo on tullut käytyä Tessulla ja vähän muillakin lavoilla ja kiitos kyllä riitti. Kuten kuvastakin näkyy nämä tapahtumat on tarkoitettu tanssin vakavasti ottaville harrastajille jotka urheiluasusteissaan, reppu selässä ja vesipullo kädessä suorittavat tanssimista. Jos he nauttivat hyvä niin mutta muille se on kärsimystä, ikävältä tuntuu ja näyttääkin sivullisille, en suosittele.
Mitäpä se haittaa miten muut tanssii tai mikä habitus, varmaan kaikki sopii porukkaan.
Ikävä kyllä ei mahdu. En voisi olla ’töissä’:n kanssa enempää samaa mieltä.
Nykyään tanssilavat ovat täynnä holtittomasti hyppiviä kumikenguruita, jotka vähät välittävät muista. Olen käynyt tansseissa 90-luvun alusta alkaen. Viimeiset 5 – 10 vuotta enää satunnaisesti juuri mainitun ilmiön takia.
Ylipäätään Suomen tanssilavakulttuuri on kuolemassa tai oikeastaan jo kuollut.
Yhtenä esimerkkinä on näiden hikipantahyppelijöiden vaatetus. Naisilla ei ole enää mitään naisellista ja kaunista päällään, vaan heillä on verkkarit ja lenkkitossut. Karjuilla vastaavasti epämääräisiä liehulahkeita ja hiestä märkiä T-paitoja.
Tanssilavakulttuuri on tapettu. Tilalle on tunkenut kuntosalityyppinen hullujenhuone.
”Töissä” on valitettavan oikeassa. Lavatanssi on muuttunut tanssiurheiluksi. Kaikessa kilpaillaan. Sosiaalinen kanssakäyminen, uusiin ihmisiin tutustuminen aidosti kasvokkain on mennyt pilalle, kun jokainen yrittää tehdä muita upeampia suorituksia kilpaillakseen huomiosta sosiaalisessa mediassa. Sitten ei enää uskalletakaan kohdata oikeita ihmisiä oikeassa elämässä kuin korkeintaan omassa sisäänpäinlämpiävässä brassailuryhmässsä, esimerkiksi tanssiurheiluporukassa. Tanssiminen normaalin, vanhanaikaisesta paritanssista nauttivan kanssa on mahdotonta, ettei ranking laske tanssiseuran silmissä. Pelätään myös, ettei somessa luotua täydellistä kuvaa pystykään ylläpitämään henkilökohtaisessa kanssakäymisessä laajemmassa piirissä, kun kaikki somen toimintapisteet ovat oman, suppean ryhmän ulkopuolella arvottomia tai paljastuvat jopa valheellisiksi. Kiiltokuvat kuuluvat prinsessaleikkeihin, ei niiden kanssa voi kuin leikkiä hetken ja siirtyä sitten takaisin oikeaan elämään. Jos ei pysty sulkemaan face- insta- tms. profiiliaan työnsä tai harrastusryhmiensä toiminnan vuoksi, pitäisi ainakin lopettaa oman elämänsä jakaminen somessa ja korvata se oikean elämän kanssakäymisellä ilman pisteiden metsästystä.
Luulenpa, että ainakin maalla valtaosa avioliitoista sai alkunsa tanssipaikoilla aikana, jolloin pojan oli mahdollista taidoista riippumatta hakea tanssimaan jokaista, joka aiheutti hyrinää sielussa. Ujommatkin saivat tilaisuuden tutustua, kun pääosassa olivat ihmissielut. Suhde syntyi vähitellen, jos oli syntyäkseen, puhettakaan ei alkuun tarvittu kiitosta enempää. Se oli tosielämää.