Kaikki harrastukset eivät maksa – Sastamalan seurakunnalla parikymmentä ilmaista kerhoa eri puolilla kaupunkia

Silja Kulkkula ja Nella Widberg tykkäävät kokkikerhosta. Kevätkauden ensimmäisessä kerhossa tehtiin lämpimiä voileipiä. Oikealla Milana Olechnovic.

Kumpi laitetaan leivälle ensin, kinkku vai juusto? Tätä perustavanlaatuista kysymystä pohdittiin viime viikon tiistaina Vammalan seurakuntatalolla, kun koolla oli Sastamalan seurakunnan kevätkauden ensimmäinen kokkikerho.

Seitsemän innokasta alakouluikäistä ruoanlaittajaa ja leipojaa pääsi tekemään lämpimiä voileipiä kerhoa ohjaavien Aada Järvenkallaksen, Emilia Koppasen ja Heta Uotilan johdolla.

Ennen hommiin ryhtymistä kaikki marssivat kiltisti käsipesulle ja vetävät leivontamyssyt hiuksiaan suojaamaan. Pian työpöydän ääressä käy kuhina.

”Hei, ensin olisi tietysti pitänyt laittaa ketsuppia!” huomaa Nella Widberg ja nappaa äkkiä leivälle asettamansa siivut sivuun.

Pian 11 vuotta täyttävä Nella aloitti kokkikerhon syksyllä yhdessä kaverinsa Silja Kulkkulan kanssa. He innostuivat harrastuksesta esitteen perusteella.

”Koulussa jaettiin syksyllä lappuja, joissa seurakunnan kerhoista kerrottiin. Houkuttelin Nellan mukaani”, Silja kertoo.

Syyspuolella kerhossa kokkailtiin vaikka mitä: mokkapaloja, perunarieskaa, muffinsseja, lettuja ja wrappeja, tytöt luettelevat.

”Ja joulun alla pipareita ja joulutorttuja”, ohjaaja Aada huikkaa.

Nella ja Silja kertovat oppineensa kerhossa paljon uusia juttuja. Harrastuksen rohkaisemana Silja on innostunut leipomaan myös kotona.

”Ja yhdessä me tehtiin kerran mokkapaloja Siljan luona”, lisää Nella.

Kokkikerhoa ohjaavat Heta Uotila, Emilia Koppanen ja Aada Järvenkallas. Seurakunnan vastaava nuorisotyönohjaaja Salme Kuukka kertoo kokkikerhon olevan yksi suosituimmista.

Kerhoja liikunnasta lautapeleihin

Sastamalan seurakunnan johtava nuorisotyönohjaaja Salme Kuukka seuraa vilskettä tyytyväisenä sivummalta. Kokkikerho on yksi seurakunnan suosituimmista.

”Ryhmiä on Vammalassa kaksi ja lisäksi Suodenniemellä ja Keikyässä omansa. Osallistujamäärä on pyritty rajoittamaan kymmeneen lapseen, jotta kaikki pääsevät oikeasti leipomaan ja kokkaamaan.”

Tänä talvena seurakunta järjestää alakouluikäisille tytöille ja pojille kaikkiaan parikymmentä erilaista kerhoa. Kokkikerhojen lisäksi tarjolla on esimerkiksi puuha-, liikunta- ja lautapelikerhot sekä pojille suunnattu kädentaitokerho. Lisäksi 2.-4. luokkalaisille pidetään torstai-iltapäivisin Iltisparkkia Marttilan koululla.

Kuukka kertoo ohjaajina toimivan sekä nuoria että aikuisia. Uusille ohjaajille pidetään aina syksyisin kerhonohjaajakurssi ja palavereja on pitkin vuotta.

Kuukka muistuttaa nuorten saavan kerhotoiminnasta tärkeää kokemusta tulevaa ajatellen.

”Tässä oppii hienosti ryhmän ohjaamiseen liittyviä taitoja, joista on varmasti hyötyä tulevassa työnhaussa.”

Pestistään vetäjät saavat pienen euromääräisen korvauksen.

Kerhossa ei tarvitse kuulua kirkkoon

Monista muista harrastuksista poiketen seurakunnan järjestämät kerhot ovat ilmaisia.

”Paljon puhutaan siitä, että kaikki lapset eivät voi harrastaa, koska harrastukset maksavat paljon. Vaihtoehtoja on kuitenkin olemassa”, johtava nuorisotyönohjaaja huomauttaa.

Seurakunnan kerhot ovat matalan kynnyksen paikkoja, joihin ovat tervetulleita kaikki.

”Liikuntakerhoissa ei vaadita urheilullisuutta, vaan ainoastaan halua höntsäillä porukassa. Ajatus on, että lapsi on riittävän hyvä juuri sellaisena kuin hän kerhoon tulee.”

Koska järjestävä taho on seurakunta, kuuluu kerhoihin aina pieni hiljentyminen.

”Liikuntakerhossa harvoin järjestetään hartautta, mutta muuten kerhossa pidetään kerholaisten mittojen mukainen pieni hartaushetki. Kokkikerhossa se on ruokarukous”, Kuukka sanoo.

Sen sijaan jäsenkyselyjä kerhoihin ilmoittautuville ei tehdä. Mukaan ovat tervetulleita yhtä lailla niin evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastetut kuin seurakuntaan kuulumattomat.

Kuukan mukaan kerhot vetävät vuosittain suunnilleen saman määrän lapsia, mutta lisää mahtuisi joukkoon. Esimerkiksi Muistolan koulun liikuntakerhossa oli kevään ensimmäisellä kokoontumiskerralla vain pari osallistujaa.

”Kotiväki pystyy vaikuttamaan siihen, mitä lapset harrastavat ja missä he aikaansa viettävät. Toivon, että seurakunnan kerhot voisivat olla yksi vaihtoehto muiden joukossa.”

Koko jutun voit lukea keskiviikkona ilmestyvästä Alueviestistä.

Seurakunnan kerhotoiminta: https://www.sastamalanseurakunta.fi/tule-mukaan/kouluikaiset/alakouluikaisten-kerhotoiminta

 

Jätä kommentti