Mielen tasapainoa: Uteliaana uuteen vuoteen

Kuvituskuva Pixabay.

”Älä siinä utele!” on lausahdus, jonka ainakin itse olen kuullut läheisteni suusta, monestikin. Lisätietojen kyseleminen nähdään usein pelkästään negatiivisena asiana. On huonoa käytöstä, jos asioista tahtoo tietää määräänsä enempää. Asioista ”uteleminen” on noloa ja jokaisen pitäisi pitää huolta vain omista asioistaan.

Myönnän olevani utelias. Olen kiinnostunut maailman tapahtumista, läheisteni kuulumisista ja naapurinkin tulemisista ja menemisistä. Mieleeni putkahtelee jatkuvasti mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin tahtoisin tietää vastauksia. Soittelen välillä ”utelupuheluita”, koska asiat kiinnostaa.

En suostu uskomaan, että tämä olisi ainoastaan negatiivinen ominaisuus minussa, tai muissakaan. Onneksi en ole tämän ajatukseni kanssa yksin! Uteliaisuutta pidetään yhtenä tärkeimmistä mielenterveystaidoista. Uteliaisuus on tunne, joka herättää meidät ottamaan vastaan uutta tietoa. Uteliaisuus luo pohjaa sille, että jaksamme olla kiinnostuneita uusista asioista, kaivaa itsellemme tietoa ja hyödyntää sitä jälleen uusissa yhteyksissä. Uteliaisuus on siis motivaation ja sitä kautta menestyksenkin moottori.

Uteliaisuutta on tutkittu myös aivotutkimuksen keinoin. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että uteliaisuuden tunne herättää paitsi aivojemme mielihyväkeskuksen myös aivojen muistikeskuksena toimivan hippokampuksen. Se, että olemme jostakin asiasta aidosti kiinnostuneita, eli uteliaita, herättää siis meissä mielihyvää. Samalla aivojemme järjestelmä varmistaa sen, että muistamme tiedon, jota olemme uteliaisuuksissamme itsellemme haalineet.

Joku voisi nyt todeta, että uteliaisuutta paheksuvat ja tieteelliset tutkimukset puhuvat eri asioista. Näin siksi, että uteliaisuuden paheksumiseen liittyy usein kolikon toisen puolena ihmisten yksityisyyden kunnioittaminen. Arjessa uteliaisuus on pahe nimenomaan siitä näkökulmasta, että jokaisen omaa tilaa pitäisi kunnioittaa, eikä naapurin asioista saisi olla kiinnostunut. Tieteellisten tutkimusten tarkoittama uteliaisuus taasen puhuu uteliaisuudesta sellaisena tiedonjanona, joka kohdistuu laajemmin uusien asioiden oppimiseen.

Itse en kuitenkaan suostu näkemään niin, että toisiin ihmisiin suuntautuva uteliaisuus olisi sekään pelkästään haitallista, kunhan se pysyy järjellisissä mittasuhteissa. Minusta on normaalia (jopa suotavaa), että jaksaa kiinnostua myös läheisten kuulumisista ja katsoa vähän omaa napaakin pidemmälle. Sitä kautta oppii elämästä uusia näkökulmia ja osaa myös laittaa oman elämänsä palasia oikeisiin mittasuhteisiin. Kuulumisia utelemalla voi olla avuksi, kun toinen uskaltautuu kertomaan mieltä painavista asioista ja saa oloonsa helpotusta uteliaan, kuuntelevan korvan kautta. Itsekin toivoisin, että naapurini olisi siinä määrin utelias, että jos vaikka huomaisi pirtillämme hämäriä liikkeitä, niin ennemmin puuttuisi tilanteeseen kuin sulkisi siltä silmänsä.

Albert Einstein on lausahtanut: ”En ole erityisen lahjakas. Olen ainoastaan intohimoisen utelias.” Ottakaamme siis mallia hänestä! Uteliaisuuden kautta tuomme esiin lahjamme, opimme uutta ja voimme paremmin!

Mira Kaaja

Kirjoittaja on Sastamalan seudun mielenterveysseura ry:n ennaltaehkäisevän mielenterveystyön vastaava.