Kahtena helmikuisena perjantai-iltana Huittisten keskustassa kulki liiveihin sonnustautunut joukko. Liivien selkänojassa koreili oranssi saapas. Kyseinen joukko kuului palveluoperaatio Saappaaseen, jonka tarkoituksena on kohdata nuoria ja olla liikkeellä heitä varten.

”Huittisissa on usea vuosi puhuttu siitä, että aikuisten olisi hyvä jalkautua keskustaan seuramaan vähän lähempää nuorten tekemisiä. Aikoinaan täällä vähän vastaavaa teki Huisku, mutta sen toiminnassa on ollut vuosien tauko”, innokkaasti Saapas-toimintaan mukaan lähtenyt Krista Laivuori-Saari taustoittaa.

Vuodenvaihteen tietämillä kaupunki, seurakunta ja ryhmä vapaaehtoisia kokoontui yhdessä pohtimaan, mikä olisi oikea tapa jalkautua huittislaisten nuorten pariin.

Yhteinen tahtotila oli selvä ja hyvin nopeasti asiaa päätettiin lähteä viemään eteenpäin valtakunnallisen, Nuori kirkko ry:n hallinnoiman Saapas-palveluoperaation kautta.

Huittisten seurakunnan nuorisotyönohjaaja Petri Sorva kertoo yllättyneensä siitä, miten kiinnostuneen vastaanoton toiminta sai.

”Toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset koulutetaan Nuori kirkko ry:n toimesta ja ensimmäinen koulutustilaisuus laitettiin pystyyn varsin nopealla aikataululla. Ajattelin, että hyvä jos paikalle saadaan viisi kiinnostunutta, mutta yllättäen tilaisuuteen osallistui peräti 25 henkilöä. Ihan fantastinen määrä.”

Vaitiolovelvollisuus sitoo

Saapas-toiminta pyörähti käyntiin vauhdilla, sillä ensimmäisen kerran vapaaehtoiset jalkautuivat nuorten pariin jo ystävänpäivän iltana. Toisen kerran kuulumisia kierreltiin kysymässä viime perjantaina.

”Meidän tehtävämme on oikeastaan vain jutella nuorten kanssa. Kohdata heitä ja kysyä, mitä kuuluu. Olla tukena ja kuuntelijana, jos joku nuori sellaista tarvitsee”, Mari Rantanen kertoo.

Vapaaehtoiset painottavat, etteivät he ole nuorten keskuudessa heristämässä sormea tai arvostelemassa.

”Vain siinä tapauksessa, että joku on turhan tukevassa humalassa, yritämme nuoren luvalla tavoittaa vanhempia. Kaikki tapahtuu nuorten toiveiden mukaan. Meitä sitoo vaitiolovelvollisuus, joten emme kerro kenellekään mitään siitä, mitä kuulemme tai näemme”, Rantanen jatkaa.

Tärkeintä on toimia kuulevana korvana, jos nuorilla on asioita, joita he haluavat aikuisten kanssa jakaa.

”Kaikilla ei välttämättä ole omassa lähipiirissä sellaista aikuista, jolle voisi puhua. Turvallinen aikuinen voi puuttua tai omalle vanhemmalla puhuminen voi tuntua vaikealta. Me olemme sellaisia tukipilareita, joille voi avautua, jos siltä tuntuu”, Laivuori-Saari sanoo.

Ensimmäiset kohtaamiset nuorten kanssa ovat olleet puolin ja toisin onnistuneita kokemuksia.

”Pääsääntöisesti nuoret ovat hyvin kohteliaita ja kiittelevät, että teemme arvokasta työtä”, Riikkamari Ala-Haavisto kertoo.

Nuorten kanssa käydyt kohtaamiset tilastoidaan, mutta nuorten nimiä tai käytyjä keskusteluja ei kirjata minnekään.

”Tilastoja pidetään lähinnä siksi, että saamme jonkin verran materiaalia valtakunnalliselta järjestöltä ja sen toimintaa tukee Veikkaus”, Sorva perustelee.

Lisää aiheesta keskiviikkona ilmestyvässä Alueviestissä.