Toista vuotta Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Vierumäellä liikunnanohjaajaksi opiskeleva sastamalalainen Kaisa Hakala on palannut juuri Tansaniasta, jossa hän vietti neljä viikkoa työharjoittelussa. Kyseessä oli Liike ry:n organisoima liikunnan kehitysyhteistyö-projekti.
Kansainvälinen harjoittelu liikunnanopetuksen saralla oli Kaisalle tuttua jo ennestään, sillä ensimmäisenä opiskeluvuotenaan hän oli harjoittelussa Italiassa.
Ennen harjoittelun alkua Kaisa otti selvää Tansanian kulttuurista sekä opetteli muutaman sanan swahilia.
”Tiesin, että monetkaan paikalliset eivät osaa puhua englantia ja ajattelin sen helpottavan opetustakin, kun osaan tärkeimmät sanat.”
Hän viestitteli etukäteen myös isäntäperheen äidin kanssa.
”Olo tuntui heti turvallisemmalta, kun oli saanut yhteyden tulevaan host-mamaan, joka odotti meitä jo innolla.”
Kaisan lisäksi Tansanian harjoitteluun osallistui kolme hänen opiskelukaveriaan.
Sata lasta ja kaksi palloa
Tansaniassa Kaisa ja hänen opiskelukaverinsa asuivat perhemajoituksessa Lindin kaupungissa, joka on kahdeksan tunnin bussimatkan päässä pääkaupunki Dar Es Salaamista. Suomalaisopiskelijoiden päivät koostuivat liikunnanopetuksesta paikallisissa kouluissa, ylä- ja ala-asteella.
”Liikunnanopetus oli aivan erilaista, kuin mihin itse olen tottunut. Tunnilla saattoi olla lähes sata lasta ja vain kaksi palloa, joiden avulla piti vetää liikuntatunti. Iltaisin meillä oli viitenä päivänä viikossa kahden tunnin jalkapalloharjoitukset, joita vedimme paikalliselle tyttöjen joukkueelle. Tämän kyseisen joukkueen on tarkoitus saapua ensi kesänä kilpailemaan Suomeen Hesa Cup -turnaukseen. Tämä olisi monelle tytölle aivan uskomaton ja ainutkertainen kokemus, jota he odottivat todella innoissaan”, Kaisa kertoo.
Afrikkalaiset aina valmiita auttamaan
Suomalaisopiskelijat otettiin Tansaniassa hyvin vastaan.
”Afrikkalaiset ihmiset ovat aivan ihania. He olivat aina valmiita auttamaan meitä. Kaikki halusivat myös tulla juttelemaan ja ihmettelivät, keitä me olimme. Etenkin Lindissä, joka on pieni paikka, olimme monille ensimmäiset valkoihoiset, ketkä he näkivät. Erityisesti lapset riensivät aina joukolla halaamaan sekä koskettamaan meitä”, Kaisa juttelee.
Harjoittelun piti kestää viisi viikkoa, mutta koronaepidemian vuoksi opiskelijoiden reissu lyheni muutamalla päivällä.
”Lähtiessämme Afrikkaan tilanne ei näyttänyt ollenkaan pahalta. Sain kuitenkin omalta perheeltäni käskyn tulla kotiin, kun asiat alkoivat mennä entistä huonompaan suuntaan maailmalla. Tansaniassa tiedettiin koronasta hyvin vähän ja siksi ehkä mekään emme olleet niin perillä todellisuudesta. Sikäläisten uutisten mukaan maassa ei ollut vielä lähtiessämme tartuntoja”, Kaisa toteaa.
Afrikka opetti Kaisalle paljon.
”Miten onnellisia meidän pitäisikään olla monista asioista, jotka tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Puhuessani paikallisten kanssa opin, kuinka pienistä asioista kannattaa iloita ja kuinka paljon enemmän saamme aikaan, kun autamme ja tuemme toisiamme. Tapasin ihmisiä, jotka eivät omista mitään, mutta ovat silti onnellisia. Tämä kaikki avasi silmäni ja opetti olemaan kiitollinen omasta elämästä ja siitä kaikesta, mitä meillä on, kuten puhdas ilma ja juomakelpoinen vesi.”
Kaisa Hakalan karanteenin vuoksi haastattelu on toteutettu puhelinta ja sähköpostia käyttäen.
