Kirsin ja Jarin puutarhaa ei ole viivoittimella mitattu

Kirsi Kiikkalan ja Jari Yli-Sipilän kotipihan suosikkipaikka on kallio, jolle asetetuilla tuoleilla on mukava nauttia päiväkahvit parhaassa auringonpaisteessa.

Ensimmäiset sinivuokot ja esikot alkavat hiljalleen heräillä talven jäljiltä Jari Yli-Sipilän ja Kirsi Kiikkalan puutarhassa Huittisten Sammussa. Pariskunta on puuhastellut pihamaalla jo useamman viikon ajan, mutta kevään ensimmäisten kukkasten puhkeaminen on merkki siitä, että puutarhakausi on virallisesti alkanut.

Kiikkala ja Yli-Sipilä hurahtivat puutarhanhoitoon kymmenen vuotta sitten aloittaessaan yhteisen elämän.

”Jo ennen sitä olin istutellut puita ja pensaita, mutta pihan laittaminen alkoi todenteolla Kirsin innostuksesta”, Yli-Sipilä kertoo.

Siitä asti 7 400 neliön tontilla on touhuttu jatkuvasti.

”Se on yksi tämän homman parhaista puolista, että puutarha ei tule valmiiksi koskaan”, kaksikko naurahtaa.

Yli-Sipilän ja Kiikkalan puutarhassa tärkeää on luonnonmukainen tunnelma. Metsikkö on olennainen osa pihamaata.

Mitään orjallista suunnitelmaa pihan laittamiseen ei ole tehty. Ideoita testataan sitä mukaan kun niitä tulee.

”Netti pursuaa kuvia ja siitä syntyy ajatuksia, miten asiat voisi omalla pihalla toteuttaa” Kiikkala sanoo.

Neuvoja ja apua on saatavilla niin ystäviltä kuin alan liikkeistä.

”Tämä on siitä hieno harrastus, että aina riittää innokkaita juttukavereita. Jos vaikka Facebookin puutarharyhmässä kysyy jonkun kasvin tai ötökän nimeä, vastauksia alkaa tulla muutamassa minuutissa”, Kiikkala tietää.

Innokkaasta harrastamisesta huolimatta pariskunta suhtautuu puutarhaansa ja sen hoitamiseen rennolla asenteella.

”Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä”, Yli-Sipilä toteaa viitaten vanhaan, kiinalaiseen sananlaskuun.

”Parasta tässä on se terapeuttinen puoli. Aamulla on ihana kulkea teemukin kanssa pihalla ja ihailla kauniissa valossa, miten kukkaloisto herää päivään”, Kiikkala sanoo.

Kasvihuoneen Jari Yli-Sipilä rakensi vanhoista ikkunoista. Kesällä siellä kasvatetaan kurkkua, tomaatteja, paprikaan ja chilejä.

Yli-Sipilän ja Kiikkalan pihassa on pyritty luonnonmukaiseen tunnelmaan. Nurmikon reunoja ei ole piirretty viivoittimella ja vatupassilla, vaan metsänpohja ja tontilla olevat kivet on haluttu nostaa olennaiseksi osaksi puutarhaa.

”Luonnonkivet ovat alkaneet viehättää omaa silmää koko ajan enemmän ja enemmän. Se on sikäli hyvä, että niitä tässä pihassa todellakin riittää”, Yli-Sipilä naurahtaa.

Tontin rajalla kulkevaa metsikköä on vuosien saatossa harvennettu, mutta kokonaan siitä ei tulla koskaan luopumaan.

”Tämä ympäristö on aivan ihana, kun siellä kasvavat saniaiset, kuuliljat ja alppiruusut sulassa sovussa keskenään. Kesällä metsikkö täytyy ahomansikasta”, Kiikkala kertoo.

Kiikkala muistuttaa, että puutarhan kaikkia kasveja ei tarvitse ostaa itse, vaan erilaisia kukkia voi saada myös esimerkiksi taimivaihdon kautta. Ystävältä saatujen kartanobionien keskeltä kukkamaahan ilmestyi yllättäen sinivuokkoja.

Lyhyt projekti pihan laittaminen ei ole, omena puu ei ala vuodessa kantaa satoa ja pensaat levittäytyvät oikeisiin uomiin vasta pitkän ajan kuluessa.

Kesäaikaan Kiikkala ja Yli-Sipilä ahertavat pihamaalla päivittäin.

”Heti kun lumi sulaa, alkaa risujen keräily. Jotain puutarhahommaa riittää aina lokakuuhun asti. Puutarha on suunniteltu niin, että kevään ensimmäisistä hetkistä aina syksyn viimeisiin aurinkoisiin päiviin asti jokin kukkii pihamaalla”, Kiikkala sanoo.

Eivätkä työt lopu edes talveksi. Yli-Sipilä on jo ehtinyt tehdä suunnitelmat tulevankin talven ajalle; silloin hän rakentaa grillikatosta, jonka materiaalit on jo tuotu valmiiksi tontille.

Suunnitteilla on myös pergolan rakentaminen.

”Se on tarkoitus tehdä lämpimälle eteläseinustalle. Olen haaveillut, että saisin viiniköynnökset kasvamaan sen ympärille”, Kiikkala suunnittelee.

Puutarha pääsee oikeuksiinsa jälleen muutaman viikon päästä, kun alppiruusut puhkeavat kukkaan. Kuva Kirsi Kiikkalan albumista.

Puutarhan laidalla seisoo Yli-Sipilän vanhoista ikkunoista rakentama kasvihuone.

”Se on tehty suurimmaksi osaksi kierrätysmateriaaleista.”

Muutaman viikon päästä kasvihuoneeseen tuodaan kurkkuja ja tomaatteja, mutta täyteen sitä ei ahdeta.

”Se toimii myös kesähuoneena. Sohvalle on mukava istahtaa päiväkahville tai ottaa pienet nokoset”, Yli-Sipilä sanoo.

Hyötykasveja kasvatetaan myös kasvihuoneen vieressä olevissa kasvulavoissa. Muutaman viikon päästä niihin kylvetään muun muassa perunaa, porkkanaa, salaattia ja lehtikaalia.

”Satoa tulee sen verran kun sitä tulee, mitään stressiä siitä ei oteta. Tarkoitus ei ole pyrkiä mihinkään omavaraisuuteen, vaan kasvattaa niin, että päästään maistelemaan”, Kiikkala kertoo.

Puutarhassa riittä upeaa väriloistoa keväästä pitkälle syksyyn. Kuva Kirsi Kiikkalan albumi.

Jätä kommentti