Ei ihan tavallinen saunareissu – Osa kullankaivuun historiaa saapui hippusaunan muodossa Sastamalaan

Hippusauna Lapin lumilla.

Kaikkihan alkoi vuoden 2018 syksyllä, kun Turkan Pekan kanssa alustimme ns. ketterää känniä Ylä-Miessin turvekammin pöydän äärellä. Samaisen pöydän äärellä oli myös vuonna 2007 puntaroitu isomushippu nimeltä Edelweiss, painoltaan 108,5 grammaa, löytäjinä Marjut Telilä ja Pekka Turkka, Telilän & Turkan yhteiseltä kaivospiiriltä.

Illan tunnelman kohotessa tulin tehneeksi kaupat turvekammista sekä ns. hippusaunasta, jonka Pekka oli ostanut aikanaan 10,3 gramman kultahipulla. Pekka Turkastahan on Elonkerjuu-yhtye tehnyt myös biisin nimeltä Miksi miksi, mikä osaltaan pohjusti kaupanteon kultahuumaa.

Valtiovallan suuren tyhmyyden vuoksi koneellinen kullankaivuu loppuu 30.6.2020, tämä osaltaan vaikutti päätökseeni tuoda sauna sekä osa kullankaivuun historiaa Saunamaailman tanhuville Sastamalaan. Tarkoitus on saunan lisäksi luoda saunan läheisyyteen kullankaivuuvälineistön esittely sekä mahdollisuus kokea kullankaivuun autuus ihan käytännössä.

Siirtohommissa.

Apuna hirsirakentamisen ammattilainen

Itse hippusaunan hakemisen osa 1 Ylä-Miessiltä käynnistyi Kiirastorstaina 9. huhtikuuta, tuolloin Akun Tuvalta kelkoilla kohteeseen kuljetusvastaavina toimivat Sami ja Junno Inna. Ennen varsinaisten purkutöiden aloitusta suoritimme läsnäolleiden alueen kullankaivajien kera jäähyväissaunottelun johon osallistuivat allekirjoittaneen lisäksi Sami ja Junno Inna, Ami, Mika ja Ukko Telilä sekä Veikko Jaskari.

Yksin matkassa olleena majoittuminen sujui omassa kammissa, jossa lämpöa ja tunnelmaa riitti kun vain jaksoi pitää tarpeeksi tiheät ”kipinävuorot”.

Saunasession jälkeen varsinaiseen purkutyöhön kuului tuolloin vain saunan sisäpuolisten rakenteiden purkaminen, koska yksin suoritettuna hirsien purku olisi ollut liian haastava urakka.

Toinen saunaprojektin vaihe käynnistyi sunnuntaina 3.5., tällöin mukaani lähti hirsirakentamisen erikoismies Juhani Papunen Parkanosta. Matka Sastamalasta Lemmenjoen Ahkun Tuvalle kesti noin 15 tuntia, jonka jälkeen oli vielä noin 35 kilometrin matka kelkoilla, kelkkamatkan loppuosalla sakea lumipyry toivotti etelänmiehet tervetulleeksi tunturiin. Perillä olimme vuorokauden vaihtuessa uuteen.

Telilän veljeksien avustuksella saimme käyttöömme oman moottorikelkan, joka helpotti huomattavasti myös kulkemista purkukohteen ja Risto Telilän kämpän välillä.

Varsinaiseen purkutyöhön kului Juhanin ammattitaidon ansiosta vain yksi 13 tunnin työpäivä, toinen vajaa päivä meni joutopuiden eli purkujätteiden hävittämisessä.

Ylä-Miessin alkuviikon suojakeleistä johtuen saunan hirsien kuljetus ei onnistunut pariin päivään, näin ollen aikaa jäi tunturimaisemista nautiskeluun, dronella kuvailuun sekä muuten ”laveripäiviä” vietellen.

Tällä porukalla saunaa siirrettiin.

Matkalta kullankaivuuseen liittyvää välineistöä

Viimein koitti varhainen perjantaiaamu, kolmen pakkasasteen ansiosta kuljetus kohti Ahkun Tupaa alkoi neljän kelkan ja reen vahvuudella.

Alkumatka noin 20 kilometriin asti sujuikin hyvin joutuisasti, kunnes keli muuttui jälleen suojaiseksi. Tämä osaltaan aiheutti muutaman haasteellisemman vaiheen matkan tekoon, näistä kuitenkin selvittiin ongelmitta kokeneiden kuormakuskien ansiosta.

Kolmen tunnin kuorma-ajon jälkeen olikin aika nauttia päätepisteenä olevan Ahkun Tuvan Margettan aina maistuvasta poronkäristyksestä. Ahkerien apukäsien ansiosta saunahirret saatiin siirrettyä kuorma-auton kyytiin ripeästi, näin pääsi jälleen noin 1200 kilometrin paluumatka alkamaan.

Paluumatkalla poikkesimme hakemaan Rovaniemeltä Kelan Jukalta kullankaivuuseen liittyvää välineistöä. Perille saapuminen Sastamalaan vierähti seuraan päivän aamuun, tällä kertaa paluumatkalta ei poikkeuksellisesti tullut ainoatakaan ”passikuvaa”.

Erityiskiitos Telilän Amille, Mikalle ja Ukolle asiantuntevasta kuljetusavausta sekä kuljetusreitin opastuksesta & tekemisestä, sekä myös Telilän Ristolla Ylä-Miessin viihtyisän mökin lainasta.

Saunarakennus lähtösijoillaan.

Uudelleenrakennus heti käyntiin

Hippusaunan uudelleenrakennus alkaa heti 11. toukokuuta, tavoitteena ottaa ensilöylyt vielä toukokuun lopulla. Jos kesäkuun alussa ei kaivuukelit ole suotuisat, niin toivon mukaan vielä samalla porukalla, jolla saunoimme tunturissa huhtikuussa.

Seuraava retkeni tunturiin ajoittuu kuluvan vuoden juhannuksen jälkeiselle viikolle, jolloin konekaivuu pysähtyy Lemmenjoen alueella. On surullista nähdä kun ahkerilta kaivajilta päätetään perinteikäs ammatti, samalla päättyy myös merkittävä osa Lemmenjoen kullankaivuun historiaa.

Ari Kiviniemi

Pohjoisen luonto antoi parastaan.