Kun tänään lähden…

…niin jännittää jo valmiiksi, pääsenkö ehjänä perille. Tai lähinnä – säilyykö kunnioitettavaan ikään ehtinyt, mutta ansiokkaasti ja kuuliaisesti palvellut auto. Tällaista vanhuutta en olisi sille toivonut. Veret seisauttava ajokokemus alkaa, kun kääntää auton nokan Roismalan tienristiltä kohti Sammaljokea. Ei paljon ihastella matkalla huikeita näkymiä Houhajärveltä. Lähinnä tulee mieleen lähettää viesti tuonne sfääreihin, että päästäisiinpä taas perille.

Siellä perillä odottaa, no – kuka ketäkin ja mitäkin. Ruokakassia, hoivaavia käsiä, putkimiestä…. Televisioluvan tarkastaja ei sentään enää kulje. Eikä kohta mikään muukaan. Saa huoata jääkaappi tyhjyyttään, olla vanhuksen lääkkeet jakamatta ja vesi voinee vuotaa niin kauan kuin kaupungilla sitä piisaa.

Tätä touhua on nyt tienvarren asukkaat sietäneet mielestäni riittävän kauan. Tie on pujottelurata, tempputaivas sitä haluavalle. Siellä on kuulemma hajonnut autoja, pyöriä ja ihmisiä. Jos ei tietäisi, että emme juuri nyt ole toipumassa sodan runtelemana, voisi kuvitella pommien putoilleen… Tässä vinkki kaikki oman elämänsä Louhimiehet – sinne vain filmaamaan.

Miten kauan Sastamalan päättäjät ja ylipäätään kaikki, jotka jotain päättävät ( paitsi päivänsä) tätä asian alennustilaa jatkavat? Valtio ajaa kuin käärmettä pyssyyn ihmisiä satsaamaan vähäpäästöisiin, kalliisiin, entistä nykyaikaisempiin autoihin. Sinne baanalle ei kuulkaa edes museoautolla kukaan tule. Kyllä keskustan tekohengittämä maaseutu näin tehokkaasti kytketään irti hengityskoneesta.

Itsehillinnän ja kaikenlaisen mielenmaltin harjoitus on ollut tarpeen, mutta nyt alkaa olla feng shuit tehty osaltani ja kaikki muukin. Tien luokattomasta kunnosta ansiomerkkinsä ansainneet tulisi saattaa korvausvastuuseen kaikista rikkoutuneista renkaista ja auton vaurioista. Muusta nyt puhumattakaan. Kuntopyöräilijän lasauttaessa itsensä ja pyöränsä solmuun on edessä pitkät sairauslomat, sitä hetkessä kadonnutta kuntoa etsiessä.

Älkää nyt viitsikö sitten tulla vastaamaan meille, että yleinen varovaisuus ja tilannenopeus jne… Pystyttämänne nopeusrajoitusmerkit ovat lähinnä vastuun pakoilua ja kosmetiikkaa. Viimeksi kun kohtuullisen hitaasti luovin montturykelmän sivua piennarta viistäen, meinasi takanatulija ajaa peräluukkuun ja kätensä tarttui kouristuksenomaisesti torvea soittamaan. Että onnea vain matkaan Sinulle, teiden Ritari.

Tiedossa on kyllä, että tien korjaus on tulossa, se ei paljon lohduta, kun kuukausikaupalla olisi pitänyt olla kulkuneuvona vähintään muumilaakson veroinen amfibio. Maalla, merellä ja ilmassa kulkeva – tosin lähinnä niitä kahta viimeistä olisi voinut käyttää. Tässä kun on ollut ns. piikki auki autokorjaamolle ties kuinka monella, niin mielessä on käynyt jokusenkin kerran, että eikö kukaan ymmärrä, että toisi edes väliaikaista täytettä?!

Asukkaille oletetaan riittävän tieto, että kunhan joskus korjataan. Sen ajatuksen voimalla ei liidellä kuulkaa kuoppien yli.

Monttu auki