Keikyän entisen osuusmeijerin, nykyisen tekstiilitaiteilija Anneli Keinosen myymälän ja gallerian ovi käy tasaiseen tahtiin. Yksi jos toinenkin saapuu paitsi ostoksille, juhlistamaan Keinosen 40-vuotista yrittäjätaivalta kakkukahvien merkeissä.
Moni meijerillä aamupäivän aikana poikkeava kyselee, vieläkö tässä kuussa 73 vuotta täyttävä Keinonen jaksaa yrittää ja joko meijerirakennukselle on löytynyt ostaja.
Kysymykset saavat Keinosen mietteliääksi. Jos viime vuonna myyntiin laitetulle vuonna 1915 valmistuneelle rakennukselle olisi löytynyt uusi omistaja, ei yritystoimintaakaan välttämättä enää olisi.
”Nyt sitä vielä on, joten juhlitaan”, sanoo Keinonen ja kutsuu asiakkaita kahvikupposen äärelle.
”Ensin tulee rakkaus”
Keinonen on syntyisin Pielavedeltä. Opiskelukaupunkinsa Kuopion ja Hämeenlinnan jälkeen hän kotiutui Satakuntaan, asui välillä Keikyässä, välillä Huittisissa. Keinonen opetti käsitöitä kansalaisopistossa, ja yritys syntyi harrastuksen pohjalle.
”Ensin tulee rakkaus, raha seuraa perässä”, Keinonen nauraa. ”Pidin jo opiskeluaikana kankaanpainannasta, ei siis mikään ihme, että siitä tuli yritystoimintani ydintä.”
Alkuun Keinonen suunnitteli ja painoi tekstiilitauluja vuokra-asuntonsa olohuoneessa. Keittiön tiskipöytä täyttyi pestävistä seuloista. Vuokranantaja oli myös yrittäjä, Kivimäen Konepaja toimi samassa pihapiirissä.
Meijerin Keinonen osti vuonna 1987.
”Talokaupan jälkeen itkeskelin pari yötä miettien mitä tuli tehtyä. Rakennus oli hurjassa kunnossa. Kylällä kiersi huhu, jonka mukaan olen luovuttanut ja lähdössä takaisin Huittisiin.”
Uran alussa sisustustaulut menivät hyvin kaupaksi. Keinosen mukaan 80-luku oli käsityöyrittäjien kulta-aikaa. Sitten iski lama, ja taulukauppa loppui kuin seinään.
Keinonen uskoo, että kriisit synnyttävät aina jotakin uutta. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Niin hänen yrityksensä siirtyi tauluista vaatteisiin ja muihin tekstiileihin. Oli uuden – kansainvälisenkin – menestyksen vuoro. Sopimuksia tehtiin muun muassa keski-eurooppalaisten ja japanilaisten jälleenmyyjien kanssa.
Aika nauttia elämästä
Aija-Riitta Lehtimäki kuuntelee, kun Keinonen kertaa uransa vaiheita.
”Olen Annelin suunnittelemien vaatteiden suurkuluttaja. Ne pysyvät kuosissa, eivätkä mene pesussa miksikään. Lempimekkoani minulla on eri väreissä neljä kappaletta, tänään ostan viidennen.”
Keinosen myymälässä on ollut tyhjennysmyynti käynnissä jo jonkin aikaa. Moni miettii, miten pitkään vaatteita vielä saa.
”Niin kauan kuin varastoa riittää. Uusia kankaita en ajatellut enää tilata.”
Lehtimäki muistelee ostaneensa ensimmäinen Keinos-vaatteensa 90-luvun puolivälissä.
”Se oli sellainen perhospaita. On se minulla vieläkin.”
”Perhospaita oli ensimmäisiä t-paitamallejamme. Silloin kauppa kävi todella hyvin, ja liiketoiminta lähti laman jälkeen uuteen nousuun”, Keinonen muistelee.
Lehtimäen mielestä Anneli on jo sen ikäinen, että hänen on aika vain nauttia elämästä. Vaikka yritystoiminnan loppuminen asiakkaita harmittaisi.
”Meijeri, Keinosen galleria ja yrityksen toiminta ovat olleet tälle kylälle ilo”, hän sanoo.
Työnarkomaanin uusi elämäntapa
Anneli Keinonen toteaa, että ajatus luopumisesta tekee mielen haikeaksi.
”Työnarkomaanin pitää opetella uusi elämäntapa. Lisäksi monista asiakkaista on tullut hyviä tuttuja, joistakin jopa ystäviä.”
Painokuvioiden suunnittelua ja muuta taiteen tekemistä Keinonen tuskin lopettaa koskaan. Hän on myös alkanut kirjoittaa, ja se harrastus jatkuu jälleen syksyllä opiston luovan kirjoittamisen kurssilla. Edelleen taiteilijan havainnoista syntyy tauluja, esineitä ja runoja, toisinaan ideat päätyvät tekstiileihinkin.
”Vaikka minun yrittäjän taipaleeni on lopuillaan, toivoisin että tämä meijeri voisi vielä tarjota mahdollisuuksia joillekin toisille, sillä käsityöläisyys kuuluu Keikyään.”
Anneli Keinonen juhlistaa yrityksensä neljää vuosikymmentä kakkukahvien merkeissä vielä huomenna lauantaina osoitteessa Kulmakatu 2.
