”Kaksi viikkoa ja kaksi päivää”, laskee kokemäkeläinen Aino Salo päiviä koulun alkuun. Vatsanpohjassa tuntuu jo vähän perhosia ja tuleva koulutaival on mielessä melkein koko ajan.
”On se jännittävää, vaikka koulussa onkin paljon tuttuja juttuja. Eskari oli viereisessä talossa ja kävimme sieltä koululla syömässä. Myös koulukaverit ovat tuttuja, sillä eskariryhmästä tulee minun luokkani. Lisäksi meidän luokalle tulee kolme uutta lasta, sitten meitä on yhteensä 19.”
Pääasiassa koulun aloittaminen tuntuu 7-vuotiaasta kiinnostavalta ja kivalta.
”Ainut tyhmä juttu on salaatti. Ainakin eskarissa sitä oli pakko ottaa ruoan kanssa”, Aino harmittelee vääntäen kasvonsa irvistykseen.
Ekaluokkalaisen silmin iso koulurakennus näyttää jännittävältä paikalta.
”Onneksi meillä on koulukummit, joilta voimme kysyä apua. Minun kummini on 4.-luokkalainen Lumia. Hänen kanssaan olen päässyt käymään heidän luokassaan ja olemme myös leikkineet yhdessä”, Aino kertoo.
Vaikka perinteistä kouluun tutustumista ei voitu koronan takia keväällä toteuttaa, on Aino ehtinyt jo tavata myös tulevan opettajansa.
”Hän on Tuula Laine. Vaikutti tosi kivalta.”
Aino opettelee ainakin 20 eri kieltä
Aino arvelee, että ensimmäisenä koulussa opetellaan kirjoittamista ja lukemista. Tosin nämä taidot hän on oppinut jo pari vuotta sitten.
”Minua kiinnostaa eniten se englanti. Olen luvannut iskälle, että opetan sitä sitten hänellekin.”
Eikä Aino aio jättää kieltenopiskelua ainoastaan englantiin, vaan hän odottaa myös ruotsintuntien alkamista.
”Aion opiskella kaikkia mahdollisia kieliä. Olisi hienoa, jos vaikka laivalla tapaisi jonkun ranskalaisen ja voisi puhua hänen kanssaan ranskaa. Opettelen ainakin 20 eri kieltä.”
Toimittajan tiedustellessa, voisiko kieltenopiskelusta olla hyötyä myös tulevaisuuden ammatissa, Aino katsoo hölmistyneenä.
”Mistä sen nyt voisi tietää, oon vasta menossa kouluun ja minua kiinnostaa kaikki ammatit.”
Siitä tyttö on kuitenkin täysin vakuuttunut, että tulevaisuuden kannalta koulusta on paljon hyötyä.
”Siksihän koulua käydään, että siitä saa oppia elämään. Laskeminen, lukeminen ja kirjoittaminen, ne on kaikki tärkeitä oppeja, joita tarvitaan.”
Yksi ekaluokkalaisen suurimmista haasteista on herääminen yksin aamuisin. Kaksi ensimmäistä viikkoa Ainolla on isä seuranaan, mutta sen jälkeen tytön pitäisi ponnistaa sängystä omatoimisesti.
”Lomalla olen herännyt yhdeksältä. Koulu alkaa jo puoli yhdeksän, joten minun pitää herätä joskus puoli kahdeksalta”, Aino pohtii.
Ajoissa heräämiseen on ainakin kaksi perustetta.
”Jos ei ole kiirettä, niin sitten ehdin meikata. Eskariin ei saanut laittaa meikkiä, mutta kouluun voi laittaa vähän puuteria, poskipunaa, luomiväriä ja huulipunaa”, Aino hymyilee silmät kimmeltäen.
Noin kilometrin pituisen koulumatkan Aino kulkee pyörällä.
”Siihen menee seitsemän minuuttia. Toinen syy herätä ajoissa on se, että sitten ehtii leikkiä koulun pihalla ennen kuin tunnit alkavat.”
Jos aikataulut käyvät yksiin, koulumatkaseuraa saattaa saada naapurissa asuvasta Samulista.
”Me ei olla samalla luokalla, mutta usein ekaluokkalaiset menevät kouluun samaan aikaan. Yksin kulkeminen vähän jännittää, joten olisi kiva, jos voisimme kulkea ainakin aluksi yhdessä Samulin kanssa.”
Tunteeko Aino kellon vai miten hän osaa hypätä pyörän selkään oikeaan aikaan?
”No tunnen, mutta me laitetaan tietysti toinen herätyskello soimaan sitten, kun kouluun pitää lähteä.”
Uusi reppu kestää vaikka käynnin vesilammikossa
Ennen koulun alkamista Aino aikoo vielä nauttia kesälomasta yhdessä äidin, isän ja Kerttu-siskon kanssa. Edessä on lomareissu Visulahteen, samalta matkalta on tarkoitus tehdä viimeiset hankinnat koulua varten.
”Saatiin koulusta ohjeet, että pitää olla sisäkengät. Niitä minulla ei vielä ole, joten sellaiset pitää ostaa”, Aino suunnittelee.
Viime viikolla hankitusta repusta Aino kaivaa esiin penaalin ja sinne laitetut kynät ja kumit.
”Halusin ison, pinkin repun. Tämä on tosi kätevä, kun tässä on niin paljon taskuja ja tämä kestää vettä, joten ei haittaa vaikka sen laskisi vesilammikkoon”, hän esittelee ylpeänä.
