Komeat ovat Kokemäenjoen maisemat ja kaunis se on keskeneräisenäkin – nimittäin Suomen pisin puurakenteinen riippusilta. Kypärä päähän ja sillalle, mars.
En ehdi kuin hetkeksi jähmettyä toljottamaan jalkojeni alta paikoitellen pilkottavaa tummaa vettä, sillä Keikyän perikunnan puheenjohtaja Markku Torpo tarjoaa opastuksen uusien lankkujen kiinnittämiseen.
”Rouva on hyvä ja antaa mennä. Sitä pienempi on putoamisen riski, mitä enemmän kansilankkuja on saatu ruuvattua paikoilleen.”
Onneksi sillan suuntaisesti on viritetty ohut punainen köysi ruuvien paikkoja merkkaamaan. Varovainen aloitus ja sitten poraa saa painaa kaksin käsin, jotta 12-senttinen ruuvi uppoaa puuhun.
Yhteensä kansilankkuja on 2090 ja ruuveja väännettävänä 20 000. Kovin pitkälle en taida tänään ehtiä.
”Hyvinhän se sujuu”, tuumaa Torpo ja toivoo että toimittajan esimerkki innostaisi muitakin kuin ikämiehiä talkoisiin.
”Jos on arkena työkiireitä, mutta voisi lauantaina tulla kaverin tai kaveriporukan kanssa hommiin, niin työhön perehdytys järjestyy varmasti”, hän vinkkaa.
Vaikeuksien kautta vauhtiin
Keikyän perikunta pääsi aloittamaan siltaremontin kaksi kuukautta suunniteltua myöhemmin. Päänvaivaa aiheuttivat niin viivästynyt tavarantoimitus kuin kulujen kasvaminen budjetoitua suuremmaksi. Torpo on kuitenkin tyytyväinen. Eläkeläisvoittoisen talkooporukan tahti vain paranee päivä päivältä. Jutuntekohetkellä Torpoa huolettavat ainoastaan vähiin käyvät pultit.
Seppo Aarinen, Veli-Matti Haapala ja Joe Rajala asentavat paikoilleen sillankaiteiden pystydiagonaaleja. Välillä Rajala makaa mahallaan, ylävartalo osittain sillan ulkopuolella, ja vääntää pulttia kaiteen tyveen.
”Tämän pitää olla täysin suorassa. Se on enintään millimetripeliä, muuten kaide menee vinoon”, Haapala toteaa.
Edempänä sillalla Pertti Kujala, Pentti Mähkä, Esko Suuniittu ja Matti Roms pakertavat sillan kansilaudoitusta kannattelevien rakenteiden parissa.
”Pala kerrallaan työ etenee. Vielä ei ole mikään romahtanut”, miehet kommentoivat.
Uutta siltaa 10 metriä viikossa
Työmaan sijainti ja koko ovat miesten mukaan suurimmat haasteet. Noin 230 metriä pitkällä sillalla on leveyttä vain 1,65 metriä. Rakennelman alle levitettyihin pressuihin jäävät putoavat roskat ja työkalut sekä vahingon sattuessa myös ihmiset.
Uudet kannatinvaijerit, kaikkiaan kuusi kappaletta, asensi kesä-heinäkuussa Maanrakennus Mykrä. Iso rooli myös tässä työvaiheessa oli talkoolaisilla, joiden tehtävänä oli siirtää vanhat rautaköydet kulkemaan sillan keskellä vaihdon ajaksi.
Valmistuttuaan yli 70-vuotias silta on kuin uusi, sillä vanhoista rakenteista säilytetään vain betonipilarit ja lähemmäs kymmenen metriä korkeat pylonit, eli sillan köysiä kannattelevat tornit.
Talkoolaisten urakasta on Torpon mukaan suoritettu noin viidesosa. Siltaa valmistuu 10 metrin viikkovauhtia.
Torpo arvelee töiden jatkuvan vielä pitkälle syksyyn. Toiveissa on vähäsateinen ja leuto loppuvuosi, jotta suuremmilta työnseisauksilta vältytään. Keväälle jää vielä paikkamaalausta ja kaiteiden viimeistelyä.
Mukavaa ja palkitsevaa
Mielekästä työtä tehdessä aika lentää. Pian on käsillä yksi talkoopäivän kohokohdista: ruokatauko.
Työmaakeittiössä häärääville Kirsti Marttilalle ja Pirjo Äijälälle oli tärkeää jatkaa talkooporukan ruokahuollossa paikallisten Marttojen jälkeen.
”Halusimme antaa oman panoksemme. Keikyän riippusilta on valtakunnallisestikin ainutlaatuinen ja säilyttämisen arvoinen.”
”Kyllä on nälkä. Tänään on tarjolla suomalaisten kansallisruokaa eli makaronilaatikkoa”, vitsailee Esko Suuniittu.
”Sillan korjaaminen on mukavaa ja palkitsevaa. Siinä näkee heti työnsä jäljen”, pohtii Joe Rajala ruokailun lomassa.
Kesken syöpöttelyn Torpon puhelin soi. Kohta raikaa helpottunut nauru.
”Hei kaikki, kaupungilta soitettiin ilouutinen. Huomenna aamulla saamme lisää pultteja!”
Jutussa aiemmin mainittujen lisäksi torstaina sillalla hommia paiskivat myös Pentti Peuraniemi, Olli Reunanen, Onni Siivonen ja Tapani Äijälä.
