Upeaa, mahtavaa, uskomatonta työtä. Siinä kiteytettynä terveiset, joita yleisöllä oli Keikyän riippusillalla monta viikkoa ahkeroineelle talkoojoukolle.
Riippusillan kunnostusta esiteltiin kiinnostuneille lauantaina. Työvaatteisiin ja sinisiin lippiksiin sonnustautuneet Keikyän Perikunnan talkoolaiset saivat tehdä sillalla monta edestakaista reissua kysymyksiin ja kiitoksiin vastaillen.
228 metrin mittaisesta sillasta on enää 51 metriä tekemättä, paljasti Veli-Matti Haapala. Hän on paiskinut hommia työmaalla miltei päivittäin.
“Iltaisin, kun paikat ovat kipeät, miettii että tuleeko enää. Mutta kummasti sitä yön aikana vetreytyy. Meillä on täällä niin hyvä porukka ja huumori, että hommiin on aina mukava tulla”, Haapala tuumi.
Mies on saanut houkuteltua talkooporukkaan myös tyttärensä Taina Haapalan. Suurin osa naisista on hoitanut muonitusta tai ollut maalisudin varressa Pehulan puukoululla, mutta nämä hommat eivät Tainalle kelvanneet.
“Sanoin heti, että maalaus- tai keittiöhommiin minusta ei ole, mutta sillalle voin tulla”, hän naurahti.
Taina Haapala myönsi, ettei miesjoukkoon ollut helppo mennä.
“Taisi siinä ensin vähän kyräilyä olla, että miten hommat tuolta hoituvat. Mutta hyvin olen pärjännyt. Ronskia huumoria siellä heitetään, korvat eivät saa punoittaa ihan pienestä.”
Keikyäläinen Pertti Marjamäki tutkaili kiinnostuneena sillan maalattuja puuosia. Syy tarkkasilmäisyyteen paljastui, kun mies kertoi olleensa itse sutimassa valkoista maalia puupinnan peitoksi.
“Ikää on jo 88 ja risat, niin muihin talkoisiin ei enää pysty”, hän totesi.
Myös Marjamäen puheista kuului kiitollisuus ja kunnioitus talkooväkeä kohtaan. Samalla hän harmitteli talkooperinteen hiipumista.
“Tällä kunnostuksella silta kestää ainakin seuraavat 50 vuotta, mutta mahtaako sitten enää löytyä vapaaehtoisia tekijöitä? Nyt talkoissa olleelle porukalle nostan lakkia todella korkealle.”
Sillalla piipahti myös keikyäläinen tekstiilitaiteilija Anneli Keinonen.
“On tämä ollut uskomaton urakka, uhkarohkeakin osittain”, hän huokaili ympärilleen silmäillen.
Keinoselle riippusilta on aina ollut tärkeä maamerkki ja maisemapaikka. Hän lenkkeilee usein niin kutsuttua siltojen lenkkiä, ja käyttää vieraansa Kokemäenjoen maisemia ihailemassa.
“Olisi se ollut iso menetys, jos silta olisi rapistunut ja asetettu käyttökieltoon. Se olisi tavallaan sulkenut koko kylän ja ollut yhteisöllisyyden kannalta huono juttu.”
Talkoomies Jouko Järä kertoili Keinoselle remontin vaiheista. Järän mukaan talkooporukassa on noin 70 henkeä ja päivittäin sillalla on ollut paikalla 15-20 ihmistä.
“Määrä on sopiva, ja väkeä saadaan jaettua pienempiin porukoihin. Pari tekee kaidehommia ja neljä rakentaa runkoa. Yksi voi ruuvata ja toinen kuljettaa tavaraa.”
Keinosta kiinnosti, onko siltatyömaalla vältytty haavereilta.
“Tiettävästi mitään ihmeempää ei ole sattunut, tai edes työkaluja putoillut”, Järä totesi.
Varmuuden vuoksi sillan alle on viritelty pari miehen kestävää pressua.
Facebookissa Keikyän riippusilta -ryhmässä julkaistiin syyskuun alussa kuva riippusillalta löytyneestä rakkauslukosta. Veli-Matti Haapala näytti uteliaalle toimittajalle, mistä lukko on saanut uuden paikan.
“Noutajaa on kyselty, mutta kukaan ei vielä ole ilmoittautunut lukon omistajaksi. Olisihan se mielenkiintoista tietää, onko rakkaus kestänyt.”
Haapalan mukaan sillalta löytyi muutamia muitakin lukkoja, mutta valitettavasti vain tämä yksi sydänkoristeinen yksilö säilyi remontissa.
