”En halua, että kukaan jää tahtomattaan yksin” – Lasten ja nuorten yksinäisyys on tosiasia myös Sastamalassa

Kahdeksasluokkalainen Siiri Nevala ja hankevetäjä Miia Niemelä tutkivat Kimpassa-hankkeen synnyttämiä materiaaleja.

”Kun on yksinäinen, on näkymätön. Silloin ei välttämättä kuunnella oikeasti, mitä on sanottavana. Se raastaa rintakehää ja ei tunnu yhtään hyvältä.”

Näin sanoitti tuntemuksiaan yksinäisyydestä sastamalalainen nuori vuonna 2018. Yksinäisyys on tosiasia myös Sastamalan kouluissa, ja sitä vastaan paikallinen mielenterveysseura on käynyt kolmen vuoden ajan Kimpassa-hankkeellaan.

Nyt syksyllä valmistuivat mallit, jotka tarjoavat opettajille keinoja puuttua yksinäisyyteen sekä antavat tietoa muun muassa ryhmäyttämisen merkityksestä ja kohtaamisen taidoista.

”Malleista ei ollut hankkeen alkaessa tietoa, vaan ajatus niiden luomisesta syntyi matkan varrella. Kimmoke hankkeen alulle tuli yksinäisyystutkija Niina Junttilan suusta. Hänen mukaansa nuori, joka ei saa kavereita koulussa seitsemännen luokan syyslukukaudella, on todennäköisesti yksin koko yläkouluajan”, sanoo hankevastaava Miia Niemelä.

“Teen tätä samaa koko ajan”

Kimpassa-hankkeen toiminnassa on ollut mukana neljä sastamalalaista koulua; Stormi, Varila, Sylvää ja Vammalan ammattikoulu.

Tänä syksynä 8. luokan Sylväällä aloittanut Siiri Nevala oli yksi hankeluokan oppilaista. Hän tietää, miltä yksinäisyys tuntuu.

”Minut suljettiin ala-asteella luokassani toisten porukoiden ulkopuolelle. Oli poikien porukka ja tyttöjen porukoita, ja ulkopuolisuus osasta luokkayhteisöä tuntui todella pahalta.”

Siksi Siiri oli innoissaan kuullessaan hankkeesta ja päästessään mukaan oppitunneille, joilla mallia Sylväälle kehitettiin. Lopulta Siiri päätyi myös tutoriksi, joka valjastettiin luomaan omalle luokalleen hyvää yhteishenkeä ja pitämään kaikkien oppilaiden puolia tilanteissa, joissa heitä jaettiin ryhmiin. Tutorina toimiminen oli luontevaa.

”Teen tätä samaa arjessa koko ajan. En halua, että kukaan joutuu jäämään tahtomattaan yksin, ja uskallan mennä kysymään haluaako joku seuraa, jos näen hänet omissa oloissaan”, Siiri kertoo.

Joka viides kokee yksinäisyyttä

Eri luokka-asteiden ansiosta hanke synnytti omanlaisensa mallit niin ala- ja yläkouluihin kuin ammattikouluunkin. Esimerkiksi alakoulun ensimmäisille vuosiluokille suunnatussa mallissa seikkailee Papu-pöllö, ammattikoulun malli puolestaan linkittyy tiiviisti työelämään ja työelämätaitoihin. Kaikissa malleissa korostuvat tunne- ja vuorovaikutustaidot.

Opettajille on jo tarjottu malleista koulutuksia, mutta Miia Niemelän mukaan Kimpassa-hankkeelle ollaan hakemassa jatkorahoitusta, jotta mahdollisimman moni Sastamalan ja myös lähikuntien koulujen opettajista pääsisi ottamaan mallit haltuun.

”Tutkimusten mukaan joka viides lapsista ja nuorista kokee yksinäisyyttä, eli tekemistä on. Opettajilla ja kouluilla yleensä on suuri rooli siinä, miten vuorovaikutus- ja tunnetaidot luokissa kehittyvät”, Niemelä huomauttaa.

Siiri Nevalan kokemukset porukan ulkopuolelle jäämisestä vaikuttavat hänen koulunkäyntiinsä yhä.

”Ryhmässä toimiminen ei ole luontevaa, mutta opettelen sitä koko ajan.”

Siirin terveiset ikätovereilleen ovat selvät.

”Jos näet jonkun usein yksin, mieti, voisitko lähestyä häntä jotenkin. Vaikka et uskaltaisi heti mennä juttelemaan, jo pelkkä hymy tai moikkaaminen auttaa.”

Mallit esillä seminaarissa

Toimintamalleja esitellään Kimpassa-hankkeen seminaarissa, joka järjestetään 6. lokakuuta Teamsin kautta. Puheenvuoron saa myös yksinäisyystutkija Niina Junttila.

Lisätietoa seminaarista mielenterveysseuran kotisivuilta tai Miia Niemelältä. Ilmoittautumiset 30.9. mennessä Niemelälle: miia.niemela@tukitalo.com

Jätä kommentti