Surullista, lähes ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä ja samalla viimeinen lento kohtasi tätä laulujoutsen nuorukaista viime viikonlopulla. Sen kohtaloksi koitui linnuille merkitsemättömät lankalinjat Stormin seudun pellolla.

Viikonloppu oli vilkasta aikaa tankata ravintoa ennen muuttoaikaa ennen talvea laulujoutsen perhekunnilla. Monin paikoin joutsenia kokoontui suurin joukoin ruokailemaan Sastamalan seudun pelloille. Useita kymmeniä ellei jopa satoja yksilöitä ruokaili muun muassa Stormin seudulla. Välillä joutsenet lensivät Rautavedelle juomaan vettä viljapainotteisen ravinnon sulattamiseksi. Tällaisella matkalla tämä nuorukainen kohtasi kohtalonsa. Ruokailupellon keskellä Stormissa kulkee sähkölinja jossa on useita lankoja päällekkäin.

Vaaratilanteita oli pellolla nähtävissä useita, mutta taitavasti ja osin onnekkaastikin linnut osasivat väistää langat nousuvaiheessa. Ilmeisesti muut tämän pesueen linnut selviytyivät nousulennosta ehjinä, mutta tämä kokematon lintu nuorukainen ei reagoinut riittävän nopeasti eteen tulleeseen esteeseen. Isolle joutsenelle kääntyminen ja nopea suunnanvaihto vaatii jopa kymmenien metrien matkan. Näytti siltä, että sen kaula olisi osunut lankalinjaan kuolettavasti. Ilmeisesti isku oli voimakas ja pysäyttävä, kun lintu makasi lähes linjan alla.

Luonnossa toisen kuolema tai loukkaantuminen on usein toisen onni. Nytkin ainakin harakat löysivät tämän linnun kohtalaisen nopeasti ja aloittivat ruokailun raadolla. Seuraavana päivänä ei linnunruhoa enää pellolla näkynyt. Tällainen löytö on mm. ketulle onni, isossa linnussa syötävää riittää vaikka useammalle yksilölle. Kettu ei jää ruokailemaan avoimelle katseille alttiille pellolle vaan raahaa saalinsa piiloon jossa se saa ruokailurauhan. Muitakin lihansyöjiä metsissämme toki riittää, kettu lienee kuitenkin se todennäköisin vaihtoehto.

Kansallislinnun laulujoutsenen liha oli muinoin herkkua ihmisillekin, lintuhan pyydystettiin lähes sukupuuttoon 1930-1940 -luvuilla melko köyhässä maassamme. Linnun suojelu ja rauhoittaminen pelasti ylvään valkolinnun ihailtavaksemme 1950-luvulta alkaen.

Nykypäivänä laulujoutsen on hyvin yleinen kaikkialla Suomessa. Joissain puheissa on alettu pohtia myös linnun pyydystämisen sallimista uudelleen. Asia ja aihe on arka, sillä suhteemme kansallislintuun on lähes pyhä. Jos linnun voittokulku jatkuu edelleen runsaana kannan kasvuna maassamme, niin lienee suurempiakin äänenpainoja tulevan ilmoille asian suhteen.

Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen.