Viime viikolla Alueviestin printtilehden yleisönosastolla nimimerkki Situs Inversus otti esille kiinnostavia havaintoja julkisesta terveydenhuollosta kirjoituksessaan “Lääkärit ilman rajoja.” Kommentoin aihetta minäkin.

Jos yhteiskunta haluaa, meillä ei ole lääkäripulaa. Miksi lääkäreitä ei velvoiteta työskentelemään yleislääkäreinä terveyskeskuksissa noin viiden vuoden ajan? Se olisi sama aika, joka heillä on mennyt valmistumiseen. Tämä olisi perusteltua, sillä yliopistoissa ei ole lukukausimaksuja ja opiskelu tapahtuu pitkälti verovaroin. Ennen lääkärin piti olla määrävuodet kunnanlääkärinä, jotta sai lähteä erikoistumaan. Eikä hyvästä yleistiedosta ja potilaiden kohtaamisesta ole vastavalmistuneelle ainakaan haittaa.

Jos velvoite terveyskeskustyöskentelyyn olisi voimissaan, koituisi siitä kunnille ja yhteiskunnalle paljon hyvää, vastinetta verovaroille. Monikansalliset sote-alan yritykset eivät välttämättä pysty samaan, ja verotulotkin ohjautuvat usein Suomen rajojen ulkopuolelle.

Velvoite terveyskeskustyöskentelyyn takaisi lääkäreiden riittävyyden. Tämä vähentäisi turhaa taksirallia ja hoito tulisi näin inhimillisemmäksi niin potilaan kuin hänen omaistensa kannalta. Tarvittaessa lääkäri voi konsultoida kollegaansa, joten en allekirjoita sitä, että pienillä paikkakunnilla ei olisi osaamista. Nykyisin kollega on yhtä lähellä kuin internet. Taksi- ja kuljetusrumban vähentäminen vapauttaisi kunnissa resursseja potilaiden hoitoon.

Olen miettinyt, että kunnanlääkärijärjestelmä olisi hyvä palauttaa. Sen myötä hoitosuhteet pitenisivät, mistä olisi hyötyä sekä potilaalle että lääkärille.

Peräkylän mummu